Viime viikolla sain hauskan yllätyksen ystävältäni. Nykyisin saksalaistunut nuoruudenaikainen ystäväni on tullut iloksemme viettämään kesää vanhaan kotimaahansa pienen, suloisen tyttärensä kanssa. Hauskaa tässä on myös se, että nyt voimme sanoa asuvamme saman järven rannalla. Olemme viettäneet mukavia jutusteluhetkiä kirpputoreilla ja kahvikuppien äärellä. Retkiseuraakin on luvassa. On ihanaa, kun joku tuttu vaan poikkeaa avoimesta ovesta sisään yllättäen. Ja vaikka emme ole viimeisten vuosien jälkeen kovin useasti nähneet välimatkan takia, on ihanaa kun tietää, että ystävyys säilyy ja aina voi jatkaa siitä mihin jäi edellisellä kerralla.
Niin, viime viikolla hän tullessaan toi hauskan nipun. Sain nimittäin pinon kirjeitä ja kortteja, joita olin hänelle kirjoittanut vuosien saatossa. Uskotteko, että on aivan mahtavaa saada palauttaa mieleensä abivuoden aikainen koulun aiheuttama kärsimys, omaan kotiin muuttaminen, opiskelun aloittaminen ja kaikki ne suuret, suuret rakkaudet. Useimmat kirjeistä on kirjoitettu jo silloin ulkomaille ja minä olen odottanut ystävääni kotiin palaavaksi. Maailmallehan hän sitten surukseni jäikin.
Eräässä kortissa kerroin, että tällä kertaa olin nyt tavannut oikean miehen. Tämän kortin luin miehellenikin, sillä tämä tapaamani mies on nyt aviomieheni. Ilmeisesti siis rakkautta, suurta sellaista jo ensi silmäyksellä...:)
Kun iltaisin näitä kirjeitä olen lueskellut, olen viettänyt monta hullun hauskaa hetkeä; välillä taas tuohtuen elämän epäoikeudenmukaisuudesta ja sitten taas tirauttanut muutaman kyyneleen eläytyessäni sen hetkiseen elämääni. Joka tapauksessa on ollut ihanaa elää kaikki ne tunteet uudelleen. Sanoisin, että varsin hyvää kesälukemista; draamasta aina komiikkaan asti. Kyllä vanhanaikaisia, kunnon kirjeitä olisi nykyisinkin kiva saada sähköpostien sijaan. Ajatelkaapa, pisin kirje on jopa 30 sivunmittainen sepustus.
Tähän lopuksi haluan todeta vielä sen, että kyllä kotona on kiva olla lasten kanssa, vaikkakin kylpyläloma toi mukavaa vaihtelua arkeen. Tarjolla on juuri oikeanlaisia muroja eikä tarvitse riidellä siitä, että syödäänkö jäätelöä suklaa- vai kinuskikastikkeen kanssa. Arki lasten kanssa toimii, kun rytmi ja rutiinit ovat kohdallaan.
Iloa ja valoa, Noora
6 kommenttia:
:=) Ihana oli lukea ajatuksia ja mikä upeinta sait vanhoja muistoja kirjeiden myötä !
On rikkaus omistaa tuollainen ystävä vaikka kaukaa onkin.
Nykytekniikan aikana lähes kaikki kutsut tulevat s-postilla tai tekstarilla. Minä lähetän kaikki kutsut postitse. Kerran olen joutunut laittamaan syntymäpäiväkutsun tekstarilla ja voi miten se kirpaisi. Miehenikin näki tuskani :)
En muista milloin olisin kirjeen saanut, mutta ajatuksiasi lueskellessa tuli mieleen, että taisi sinne tre:lle tulla mli:stäkin muutama kirje. Nuorena kun oli aikaa askarrella kuoretkin itse :) oikein alkaa hymyilyttämään kun ajattelenkin. Ja se vieraskirja!! Tervetuloa kotiin ;)
Wilhelmiina: Niin, muistoja on kiva vaalia. Aurinkoista päivänjatkoa sinulle!
Jonna: Kyllä minä NE kirjeet ja askartelut muistan! Kyllä oli postipojilla hauska niitä kuoria jakaaa. Sinä olet aina ollut kova tyttö askartelemaan, hyvä että askartelet kutsut vielä nykyisinkin!
Kauniita ajatuksia! Minäkin olen törmäillyt tänä kesänä pariin lapsuudenaikaiseen ystävääni, ja miten olen ollut myös, huomatessani että vuodet ja välimatkat eivät tosi ystävyyteen vaikuta. Mukavaa elokuun alkua sinulle
Hei Riitta, lämmintä elokuuta myös sinulle!
Voi miten ihana ajatus tuoda kirjeet mukana. Varmasti oli upeaa lukea ne kaikki vuosien jälkeen! Minulla on tallessa isot niput vanhoja kirjeitä, valitettavasti suurimman osan olen kuitenkin hävittänyt. Harrastin kouluikäisenä kirjeenvaihtoa ja kirjeitä oli valtavasti. Vieläkin tapanani on lähettää kortteja, sähköpostit ja tekstarit ei ikinä korvaa vanhaa kunnon kirjettä :)
Lähetä kommentti