perjantai 25. syyskuuta 2009

Haaste



Sain haasteen Pienestä Sukkapuodista. Kiitos vaan Piia, tämä on todella hankalaa. Yritän silti tarttua tähän mahdottomalta tuntuvaan tehtävään ensinnäkin siksi ettei minulla ole mitään muutakaan asiaa teille ja toistaalta siksi, koska kaikki muut tuntuvat pitävän jonkin moista taukoa bloggailun suhteen. Kehottaisinkin nyt kaikki taukoilijoita lopettamaan paussinsa, että minulla olisi jotain tekemistä iltaisin. Saatan pian joutua kotihommiin, kun kukaan ei enää kirjoita mitään! Kummallista porukkaa, sanon minä!

Siis 10 paljastusta itsestäni:

1. Rakastan repiä kuivia kantapäitäni ja kynsinauhoja sekä pureskelen kynsiäni antaumuksella. Suuri nautinto siis. Lepuuttaa hermoja.

2. Syön useita litroja vaniljajäätelöä viikossa.

3. En käy yleisissä vessoissa, kammoksun niitä. Koulussa säästin hädän kotiin, niin kotiinpääseminen tuntui kaksinverroin ihanammalta. Tästä syystä myös lapseni kulkivat/kulkevat vaipoissa pitkään kauppareissuilla yms. Kerran olen voittanut tämän kammoni ja se tapahtui Skotlannissa, pienessä kutomossa säkkipillin soidessa taustalla.

4. Minulla on voimakas yökkäysrefleksi. Hajut saavat minut yökkäilemään.

5. En osaa laulaa vaikka haluaisinkin ja siksi liikutan vain huuliani, kun "laulan". Koska halusin laulaa, olin myös ekaluokalla kuorossa, kunnes kuorojohtaja käski tämän 7-vuotiaan olla hiljaa, koska örisin enkä siksi päässyt joulukirkkoon laulamaan. Sain ikuiset traumat ja äiti soitti opettajalle. Jatkoin kuorossa, koska sain olla sisällä välitunnit. Kun lauloimme Savolaisten laulua, leikin italialaista Lapset laulavat lapsille-ohjelmaa elehtien, tanssien ja hymyillen.

6. Tarvitsisin unta 10 tuntia ollakseni virkeä ja toimintakykyinen ihminen. Nykyisin siis haahuilen univelkaisena ja odotan aikoja parempia.

7. Inhoan kotiruokaa; makkarakastikkeita, hernekeittoja, jauhelihapihvejä... Haluaisin syödä täytettyjä paprikoita ja mozzarellatäytteisiä broilereita, briesalaattia.

8. Rakastan lahjoja. Niitä on ihana antaa, mutta vielä ihanampaa olisi saada yllätyksiä -kalliita ja usein.

9. Olen taaperoimettäjä. Kerroin tämän jo aikaisemminkin, mutta kerron uudelleen, sillä olen asiasta itse järkyttynyt ihan yhtäpaljon kuin ystävänikin.

10. Sormieni iho menee ruttuun kastuessaan ihan kuin pienillä lapsilla.

******************

Haastan siis eteenpäin kaikki, jotka pitävät blogitaukoa. Toki haasteen saavat ottaa myös nekin, jotka etsivät jutunjuurta!

Kuvat ovat meidän kodista; makkarista ja portaikosta.

Ihanaa viikonloppua, onnellisia päiviä, kirkasta valoa, raikkaita syysretkiä!

Iloa ja valoa, Noora

torstai 24. syyskuuta 2009

Putiikki Pannuhuoneessa



Niin lähellä, mutta liian kaukana... Nimittäin Putiikki Rannalla viettää ensimmäistä kantisiltaansa Pannuhuoneella 1.10. klo 17 alkaen. Voi surkeuksien surkeus, niin kovasti tuohon tapahtumaan haluaisin ottaa osaa. Menkää te kaikki muut, jotka sinne pääsette ja lähempänä olette!

Siellä on luvassa ihania tarjottavia ja suussa sulavia herkkuja ja mikä parasta: Miira on luvannut kaikista tuotteistaan alennuksen ja talvitakeissa alennus on peräti 20%. Talvitakit tulevatkin nyt tarpeeseen, kun säätiedotus lupasi ensi viikoksi talventuntua.

Paikalla on myös Pieni Sukkapuoti ja Piia kertomassa tuotteistaan. Mikä olisikaan ihanampaa, kuin viettää syysiltaa tunnelmallisessa Putiikissaa, ihanassa miljöössä, keskellä kaikkea kaunista.

Tervemenoa ja ihastelkaa puolestani; viekää terveisiä mennessänne!

Iloa ja valoa, Noora

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Juhlien jälkeisiä höpinöitä




Nyt olemme saaneet kaksoset kunnialla 4-vuotiaiksi. Se vaatikin juhlimista koko viikonlopun ajan. Rankkaa tuo juhliminen lapsillekin tuntui olevan, sillä kolmikko simahti sänkyihinsä jo hyvän aikaa sitten.

Vietimme perjantaina kaverisynttäreitä naapuruston lasten ja päikkykavereiden kesken. Mukava oli tutustua näihin lapsiin, joista on tullut tärkeitä kavereita lapsillemme ja tavata myös heidän vanhempiaan. Kiitokset kaikille pikkuvieraille käynnistänne, mukavaa oli!

Lauantaina Huldan Huone emäntineen sitten esiintyi paikallisen sanomalehden sivuilla. Lehti on ollut kovasti luettu, sillä kännykkäni piippaili koko aamun kun tuttavat lehteä selailivat aamukahvinsa äärellä. Juttu onkin poikinut paljon uutta kivaa, mistä olen iloinen.

Eilinen sisälsi myös sisustuskutsut kauniin luonnon keskellä, hauskassa seurassa. Kiitoksia lähetellään myös sinne suuntaan kaikille osallistujille sekä emännälle!

Tänään vietettiin juhlia sitten aikuisten kanssa, kun vanhempani, sisarukseni ja perheystävämme tulivat juhlistamaan sankareitamme. Lapset nauttivat saamastaan huomiosta ja ihanista lahjoistaan. Monet vieraistamme olivat myös ensivisiitillä uudessa kodissamme, joten tuli tupakin samalla tarkistettua. Aurinkoinen sääkin juhliamme suosi. Tämä oli tärkeä päivä pikkuihmisten elämässä, kiitos kun otitte siihen osaa!

Tiedättekö, nyt kerään itselleni tarjottimen, joka sisältään mm noita yllä näkyviä herkkuja ja siirryn telkkarin ääreen. Taloon on kuulema tulossa uusia asukkaita ja häädettäviäkin on useampi. Jännää, enkä minä edes tämän hulinan keskellä tiedä sitä, että pääsikö se Nino sinne sviittiin...?

Hyvää tuulta ensiviikkoon!

Iloa ja valoa, Noora

tiistai 15. syyskuuta 2009

Synttärihuumaa



Elämme jännittäviä hetkiä, sillä meillä kaksoset täyttävät huomenna 4 vuotta. Päivää on odotettu kauan ja vielä kauemmin juhlia, joita vietämme perjantaina kavereiden kanssa ja sunnuntaina sukulaisten kesken.

Nyt kun viimein on vieraslista saatu päätettyä, on äiti yön pimeinä tunteina askarrellut kutsuja. Tuo yllä oleva viime vuotisen linnakakun malli on saanut yksimielisen kannatuksen myös tänäkin vuonna. Ohjelmaksi on valittu onginta.

Lastenjuhliin kattaustarvikkeita löytyi edullisestä täältä ja juhlamekko on tilattu täältä. Joten kaiken pitäisi olla kunnossa juhlia varten. Nyt äiti sitten toteuttaa nuo suunnitelmat niinä yön tunteina. Suunnittelussa nämä huomiset sankarit ovat kovasti olleet mukana, joten eiköhän pikkuapulaisia löydy myös tälle toteutuspuolelle.

Jälleen kerran on todettava, että aika menee nopeasti, liian nopeasti. Se suunnaton kaksosraskausjännitys on edelleen muistoissa kovin tuoreena, kun päivä kerrallaan tuota raskautta vietiin eteenpäin loistavaan lopputulokseen lopulta päätyen.

Hauska muisto on, kun istuin TAYSn alakerran kampaajalla leikkausta edeltävänä päivänä jalat turvoksissa, naama pöhöttyneenä, verenpaineet taivaissa. Lääkäreiltä en saanut lomaa kampaajaa varten kaupungille, joten ystävällinen kampaaja järjesti minulle ajan tuohon alakerran liikkeeseen. Tiesin myrkytykseni vaativan raskauden pikaista purkamista hyvin pian, mutta juurikasvukin päässäni piti saada piiloon sitä ennen. Seuraavana päivänä teho-osaston hoitaja sitten ihmettelikin kaunista kampaustani ja vaaleita hiuksiani.

Toivotan teille kaikille mukavaa viikonjatkoa ja iloa töihin!

Iloa ja valoa, Noora

perjantai 11. syyskuuta 2009

Ihana viikonloppu



Vihdoinkin on viikonloppu ja raskas viikko takana, olen aivan poikki.

Tätä se on kun kaikki on uutta ja niin erilaista. Kaapeista et löydä mitään vaikka kuinka etsisit. Paperit menevät vääriin pinoihin, etkä tietokoneelta saa esiin soittavan asiakkaan tietoja. Jyväpihdit ovatkin loppuneet. Kokoajan ja kaikessa tarvitset apua ja neuvoja, olo on avuton ja tyhmä! Vakuuta siinä sitten, että olen minä kyllä ennen osannut jotain ja ollut ihan hyvä...Onko teistä kukaan muu koskaan vaihtanut työpaikkaa?

Tänään olen sitten nauttinut vapaapäivästäni koko vajaan palkkani edestä. Ystäväni kanssa lasten leikkiessä parannettiin pienten lasten äitien maailma. Seuraavaksi kerroin toimittajalle viisaita sisustamisesta ja sen tärkeydestä sekä hymyilin leveästi kuvaajalle. Tämän jälkeen päätin olla ostamatta kanervia ja valita muraattien seuraksi havuja ja hopealankoja. Seuraavaksi tyrehdytettiin nenäverenvuoto ja tarkastettiin ettei hampaita mennyt poikki kaatumisen seurauksena. Ja nyt, aivan pian käperryn tuon ihanan tilkkupeiton alle lukemaan uusinta lehteä ja kuuntelemaan sateen rummutusta ikkunaan. Olen hetken tavoittamattomissa...

Iloa ja valoa, Noora

torstai 3. syyskuuta 2009

Kesä jatkuu...



Niin, nuo kauniit perhoset jatkavat edelleen kesäistä lentoaan uusimmassa vaatehankinnassani, jonka tein viime viikonloppuna. Tuota yön sinisenmustaa, suloista sametti-ihanuutta voisi arkisesti kuvailla huppariksi, mutta se on paljon muutakin. Koska se on aivan ihana päällä, tuo ihanuus on mitä mainioin kotiasu, mutta sopii käytettäväksi myös farkkujen kanssa.

Minun on pitänyt esitellä tämä hankinta jo monen monta päivää, mutta sen kuvaaminen on ollut kovin haasteellinen tehtävä. Tuossa on nyt aikaansaannokseni ja täytyy sanoa, että vahinko etten parempaan pystynyt. Nimittäin taattuun Odd Molly- tyyliin tästäkin kappaleesta löytyy ihastuttavia yksityiskohtia jopa vyötärönarujen päitä myöten. Hihansuita koristavat rypytykset, samoin kuin helmaakin. Teidän täytyy käydä kurkkaamassa tätä ihanuutta täältä. Miira kertoi, että tuota hupparia on mahdollisuus tilailla myös Putiikin verkkokaupan kautta. Putiikissa oli jälleen mukava vierailla ja nauttia vielä viimeisen kerran sen tunnelmasta. Nyt sitten jäämme mielenkiinnolla odottamaan uuden uutukaisen Putiikin valikoimia. Miiran pettämättömän tyylin tietäen, ihanaa on luvassa. Kiitos Miira!

Viime viikonlopun Tampereen reissu oli antoisa kaikin puolin. Nähtiin ystäviä ja sukulaisia. Nautittiin munkkeja näkötornilla ja ajeltiin Pyynikin maisemissa. Ostoksillekin siis pääsin. Tästä syystä nautiskelen nyt kahvikoneeni tuotoksista.

Lapset pääsivät tuttuun puistoon ihmettelemään keinujen uutta järjestystä ja leikkimään rakkaiden ystäviensä kanssa vanhempien nautiskellessa herkullista pastaa ja tuoretta leipää. Kiitos vielä teille H, J, I ja P! Liikutuksen hetki oli lähtötilanne pihastamme. Pihapiirimme vakiintunut lastenkanssaulkoilijat-jengi seisoi meille vilkuttamssa automme startatessa. Upea naapurusto!

Meidän lasten suosikkiohjelma on Sairaala. Sitä katsotaan kilpaillen siitä, kenen kummi siellä milloinkin vilahtaa kuvissa. Nähdyt hoitotoimenpiteet siirtyvät myös leikkeihin. Milloin ponnistutetaan äitiä, milloin tehdään pään ultraäänikuvausta. Hienoa oli se, kun kaksoset pääsivät käymään tuolla sairaalassa ja näkivät ihan oikean synnytyssalin ja sen istukkakipon (tyhjänä!!!)Piia, olet nyt sankari niiden roiskeiden takia!

Nyt kun päästiin aiheeseen, olen minäkin aloittanut sitten työt. Uusia ihmisiä, tapoja ja tietokoneohjelmia on taas nieltävänä ja opeteltavana. Mutta purematta en niele...

Iloa ja valoa, Noora