maanantai 29. marraskuuta 2010

Joulua kohti





Adventtitunnelmissa oltiin meilläkin viikonloppuna. Aamulla perinteisesti sytytettiin kynttilä. Olimme suunnitelleet pappilan joulutapahtumaan osallistumista sekä joulupukin hevosajelua päiväksi, mutta kovan pakkasen takia tapahtuma jäi meidän perheeltämme väliin.

Jouluhommatkin ovat pikkuhiljaa käynnistyneet saunanpesemisellä. Siiri pääsi eilen osallistumaan siivousoperaatioon, kun Mumman kanssa siivosivat keittiönkaappeja jouluisen musiikin tahdissa. Vietimme myös pienimuotoisen glögihetken ystäväperheen kanssa. Ja ilta huipentui suuriin finaalitunnelmiin. Nyt kysynkin, onko elämää BB:n jälkeen? :)

No, onneksi tulee joulu ja sen kiireet...



Kovien pakkasten ansiosta mieheni on jäädyttänyt lapsille kentän pihallemme. Luistimilla sitä ei vielä olla päästy testaamaan, mutta hyviä vetoja siellä kyllä lähtee. Toivotaan siis pikkupakkasta vielä jatkossakin.

Voi olla, että ensi kesänä joudutaan nurmikon istutushommiin, mutta onpahan meillä nyt pihalla ihan oma kenttä. Tämä on kuulema tapa Kanadassa, Gretzkyllä on ollut jopa isänsä rakentama kaukalo pihallaan. Eli yrityksestä ei ainakaan voi ura jäädä kiinni, ehkä sitten jostain muusta! Kyllä me ainakin yhdet rusettiluistelut vielä kentällä pidetään.

Aurinkoista pakkaspäivää toivotan teille ja mukavaa viikonalkua!

Iloa ja valoa, Noora

maanantai 22. marraskuuta 2010

Mietteitä rakennekynsiäitiydestä ja muusta


Tuli sitten pidettyä pieni blogitauko. Vietimme koko perheen voimin isyyslomaa viikon verran ja täytyy tunnustaa, että näin kiireistä lomaa ei minulla olekkaan ollut. Useana päivänä jopa aikataulua piti kalenteristani tarkistaa, että olin oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan. Mieheni pääsikin sitten tänään töissä kehuskelemaan isyyslomallaan, jonka kirjaimellisesti vietti lasten kanssa vaimon huidellessa ties missä. Sai kuuleman mukaan tällä paljon kehuja naispuoleisilta työkavereiltaan.

Kiireen ja asioiden hoitamisen keskellä ehdimme myös Espooseen. Ja jotta tuo matka ei olisi ollut liian yksinkertainen lasten kanssa, tein sieltäkäsin Selman kanssa kuvausmatkan Tampereelle.

Tämän postauksen nimi pitäisi oikeasti olla "Tampereen tuliaisia," mutta en kehtaa tehdä kahta vaatejuttua peräkkäin. Te taatusti tiedätte missä kävin ostoksilla! Niistä siis seuraavaksi...

Mutta sieltä Espoossa luin veljeni vaimon Sport-lehteä ja silmiini osui läheltäliippaava otsake rakennekynsiäitiydestä. Ihan huippu Katarina Westin kirjoittama artikkeli; humoristiseensävyyn kirjoitettu, mutta niin totta!

Jutun mukaan rakennekynsiäitiydellä ei ole mitääntekemistä kynsien kanssa, vaan kyse on kontrollista. Oman elämän kontrollista, joka iskee suurissa murroskohdissa juuri siksi, ettei elämää voi hallita.

"Rakennekynsiäiti on rakennekynsiäiti juuri siksi, että rakennekynnet ovat sitä kaikkein epäkäytännöllisintä turhamaisuutta jo normaalissakin elämässä. Saatikka sitten vauvan syntymän jälkeen, kun vessassa käyntikin on luksusta."

"Rakennekynsiäitiys on kaikkea ja ei mitään- se on horisontissa näkyvä kangastus paremmasta elämästä, jota kohti jatkuvasti kurottelee, silti sitä koskaan täysin saavuttamatta."

Juttu on siis tarina siitä, että onko mahdollista olla sekä hyvännäköinen äiti että äiti yhtään kauempaa kuin sekunnin murto-osan. Ja vaikka sitä kuinka yrittäisi, aina tuntee olonsa riittämättömäksi. Täytyy olla Hyvännäköinen Hyvä Äiti, sellainen, jonka sielu venyy kaikkialle mutta pakaralihakset eivät veltostu koskaan.

Etsikää ihmiset tuo juttu käsiinne, en kyllä edes tiedä oliko se uusimmassa numerossa. Kannattaa lukea! Vai onko joku teistä jo lukenut tuon tekstin? Rakennekynsiäitiydessä on mielestäni jotain samaa kuin blogiäitiydessä. Kuulun siis auttamattomasti näihin molempiin kasteihin.

Tässä viikon aikana olen muutenkin miettinyt näitä kirjoittamisen aiheita. Taustatyötä olen siis tehnyt vaikken koneelle asti ole ehtinytkään. Oikeastaan kerran yritin, mutta satuin vierailemaan ensin yhdessä suosikkiblogissani eikä minulla mokomien kynttilänjalkojeni kanssa ollut enää mitään sanottavaa, ei yhtään mitään. Se toinen juttu oli niin hyvin kirjoitettu ja muutamassa yksinkertaisessa kuvassa oli kaikki. Laiton tietsikan kiinni ja menin sulattelemaan asioita. On kyllä hienoa, että täältä blogimaailmasta voi löytää tuollaisia hetkiä. Terveisiä Sinulle lähetän jos satut tämän lukemaan!

Viikon aikana olen tuntenut myös huonoa omaatuntoa siitä, etten ole tänne ehtinyt. Olen myös miettinyt, että mikä juttu tämä oikein on, onko tässä kirjoittelussa mitään järkeä. Ja päätynyt siihen lopputulokseen, että tämä on vaan kivaa ja teen tätä ihan itselleni itseni takia. En tarvitse tätä oikeastaan mainostamiseen eikä minun tarvitse uhata blogini sulkemisella jos juttu ei mene niinkuin toivoisin. Tätä kautta olen tavannut kivoja ihmisiä, saanut paljon vinkkejä elämään ja ihmisten jättämiä kommentteja on hauska lukea. Paljon kivaa ja kaunista siis!

Niin ja vaikka jossain kuvassani on valkoinen tyyny, olen saattanut kääntää siitä sen suklaisen kulman piiloon. Tai jos joskus pöytä on katettu, ei meillä servettejä laiteta Saarioisten pinaattilettujen kanssa. Uskon ja tiedän ettei Teilläkään niin tehdä; Teilläkin on pyykkikasoja tai pulautuksien tahrimat lattiat. Se etten juuri niitä kasoja tai tahroja esittele on juuri sitä missä rakennekynsiäitiydessäkin on kyse:

"On olemassa rakennekynsihetkiä, jotka kestävät sekunnin murto-osan ajan."

Mutta teennäisyyttä inhoan ja etenkin sitä, että se loistaa ruudulta tänne asti.

Nyt pesemään meikit naamasta. Äiti on opettanut että koskaan ei saa mennä nukkumaan meikit naamalla. Kauniita unia!

Iloa ja valoa, Noora

maanantai 8. marraskuuta 2010

Porvoontuliaisia


Viime viikkoisen matkani jälkeen olen kulkenut hymyssä suin tämä mekko päälläni. Kuvassa siis päivän asu ei ainoastaan tältä päivältä, vaan myös eiliseltä ja toissa päivältä ja...
Ewa i Walla.
Mekon saa pestä kuudessakympissä ja pistää sen jälkeen rumpuun kuivumaan. Tykkään niin paljon.

Olin siis katsastamassa kevään uudet korut. Tapasin Våga-korujen ihastuttavat, ruotsalaiset suunnittelijat ensikertaa sekä nautin suloisen Charlotan uuden uutukaisen showroomin tunnelmasta vanhassa kaupungissa. Ja tietenkin, ennen kotiinlähtöä kävin ostoksilla Charlotan kaupassa, joka on... En pysty sanoin kuvailemaan, en vain osaa. Te, jotka olette käyneet, tiedätte. Te, jotka ette ole, menkää itse kokemaan se!

Olen niin onnellinen ja tyytyväinen siitä, että saan Huldan Huoneen kautta tarjota teille mahdollisuuden noihin ihastuttaviin koruihin. Mahtavan suosionhan ne ovatkin jo saaneet osakseen, kiitos siitä kaikille asiakkailleni. Uuden malliston nähneenä, voin vakuuttaa teille korujen ystävät, että suosio on taattu myös jatkossakin. Tervetuloa siis!

Iloa ja valoa, Noora



torstai 4. marraskuuta 2010

Pistetään, pistetään bataattia poskeen


Hei, olen Selma ja ihan just 5 kuukautta. Halusin ikuistaa ensimmäisen ruokailuhetkeni teidän kanssanne. Äiti tarjoili minulle bataattia notkistettuna äidinmaidolla ja täytyy sanoa, että hyvää oli. Olenkin jo pitkään odottanut saavani jotain hieman tukevampaa ruokaa. Kuola valuen olen katsellut, kun muu perhe laittaa suuhunsa milloin mitäkin herkkua. Vihdoin äiti ymmärsi antaa jotain minullekin. Tosin kerran aikaisemmin olen saanut jo nakkikastiketta, mitä ei saa kertoa neuvolantädille missään tapauksessa!



Olen jo aikas iso tyttö. Osaan kääntyillä, ryömiä ja minulla on kaksi hammasta.Niin, ja konttausasentoon nousen myös. Äiti sanoo, että olen perustyytyväinen lapsi, mikä kuulostaa aika persoonattomalta tapaukselta. Voin kertoa, että kyllä sitä luonnetta minultakin löytyy, katselen kuitenkin vielä mallia noista isosiskoista, että miten ne asiat oikein ilmaistaan.

Tykkään katsella Titi-nallea ja BB:tä. Kova kiire minulla on isojen sisarusten leikkeihin. Onnilla on paljon kivoja, pieniä legonappuloita, jotka ovat suosikkeijani. Äiti saa aina kamalan hepulin, kun niitä lähestyn ja alkaa huutamaan ja sitten Onni kerääkin ne äkkiä pois.

Minulla on tänään ollut ihan mukava päivä. Massu on täynnä lämmintä maitoa, olen nukkunut hyvin ja kakka on kulkenut, olen saanut paljon rakastavia suukkoja ja haleja. Mitäs sitä muuta voi toivoa. Toivon teille samanlaista päivänjatkoa! Voikaa hyvin!

Iloa ja valoa, Selma

tiistai 2. marraskuuta 2010

Ilmoitusasiaa...


JOULU ON SAAPUNUT!

Iloa ja valoa, Noora