maanantai 16. helmikuuta 2009


Tänään leivoin leipää. Ihana tuoksu ja niin herkullista! Pitäisi tehdä useammin.

Pidän leipomisesta ja tykkään kokeilla uusia reseptejä. Mutta tavallisen nakkikastikkeen vääntäminen kiireisen työpäivän jälkeen, lasten roikkuessa nälkäisinä lahkeessa, on painajainen minulle. Tämän painajaisen pyrin välttämään tarjoamalla Äitien tekemää ruokaa hyvällä omatunnolla. Kun on aikaa, teen sitten ruokaa pakastimeen. Tänään tavallinen makaroonilaatikko sai mausteekseen pestoa ja tuoretta basilikaa sekä valkosipulituorejuustoa. Hyvin kelpasi tuoreen leivän kera koko perheelle.

Mukavaa viikonalkua kaikille! Iloa ja valoa,

keskiviikko 11. helmikuuta 2009


Tein tänään retken Putiikki Rannalla-kauppaan Pienen Sukkapuodin Piian kanssa. Mukavaa viettää hetki hyvien ystävien kanssa, nautiskellen maaseudusta, Miiran loistavasta palvelusta ja tuoreen pullantuoksusta. Kaupan valikoimassa on niin muotia kuin sisustustakin. Joten paketti on joka naisen unelma. Ja siinä miljöössä tekee loistavia hankintoja.

Muutaman vaatekappaleen lisäksi, kotiinviemisiksi ostin makoisaa mansikkamehua ja vanhanajan karamellejä.

Iloa ja valoa, Noora

tiistai 10. helmikuuta 2009

Tavallista parempi tiistai



Auringon paisteessa on tietysti ihanaa ulkoilla ja nauttia raikkaasta ilmasta, mutta minusta on ihanaa tehdä hommia ja kotitöitä sisällä myös kauniilla ilmalla. Pöyhiä tyynyjä, oikoa matonhapsuja ja haistella puhtaan pyykin tuoksua. Tänään siihen oli oivallinen tilaisuus.

Yksi päivän merkittävä tapahtuma näin kotona olevalle on postin saapuminen. Tiistai on yleensä tyhmä päivä, sillä laatikossa on laskujen lisäksi tavallisesti vain Veikkaaja. Mutta tänään siellä oli myös uusi Tilda-kirja. Se on juuri niin ihana kuin olen blogeista lukenut, parempi kuin edeltäjänsä. Kun vain vielä osaisin ommella tai ymmärtäisin edes ohjeita...

Töistä kotiin tullessaan mieheni toi tuliaisia; ihanan kimpun kukkia ja meidän perheen suosikkeja: lämpimiä munkkeja näkötornilta. Huomatkaa miten hyvin mies on opetettu; osaa ostaa aina vain valkoisia kukkia.

Iloa ja valoa, Noora

keskiviikko 4. helmikuuta 2009


Vaikka vielä eletään kalenterin mukaan talvea, muutamat aurinkoiset päivät ovat kääntäneet katseen jo kohti kevättä.

Kevätaurinko paljastaa julmasti kaikki epäkohdat niin kodissa kuin itsessäkin. Sormenjäljet ikkunoissa, suklaatahrat valkoisessa rahissa, puhumattakaan suklaan ja raskauden yhteisvaikutuksesta vartalossa.

Keväällä tulee myös tarve hankkia kaikkea uutta kotiin. Suunnittelen uusia valaisimia, haluaisin laskosverhoja ja uusia liinoja. Tämä uudistamisvimma on vaan lisääntynyt, kun minullle on näytetty kerrassaan suloisia kankaita, ihanissa kevätväreissä. Niistä on pakko saada jotain kotiin. Näette pian!

Meillä on kuitenkin se muuttosuunnitelma, joten mieheni mukaan ei ole järkevää enää hankkia tähän kotiin mitään. Seiniin ei saa enää porata uutta hyllyä eikä verhoja kannata tilata, koska ne eivät todennäköisesti sovi uuteen kotiin. Hän on järkevä! Mutta meillä ei ole uutta kotia, eikä vanhaa, on olemassa vain tämä yksi ja ainoa, jota vielä kutsutaan kodiksi. Ja tämä koti vaatii uutta inspiraation iskiessä sanoo järki mitä tahansa!

Leikekirjaan on tallennettuna niitä haaveita ja unelmia sitä uutta kotia varten...tuleekohan sitä kotia koskaan?

Iloa ja valoa, Noora

tiistai 3. helmikuuta 2009

Pieni Sukkapuoti












Saanko esitellä: Pieni Sukkapuoti! Tuotevalikoimaan kuuluu kauniita käsintehtyjä tuotteita. Kotimaisia, yksilöllisesti valmistettuja villasukkia, tossuja, sipulipusseja ja patalappuja. Näitä ihanuuksia saa nyt myös Huldan Huoneesta. Ihanuudet valmistetaan juuri Sinulle lämpimin ajatuksin.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Luopumista



Meidän Tyynellä ei ole enää hoitopöytää. Hoitopöydän virkaa toimitti tavallisen lipaston päälle tehty rusetein somistettu alusta. Haikeinmielin nyt purin tämän viime keväänä sommittelemani vaaleanpunaisen kokonaisuuden, jonka itse ompelin. Meidän vauva on kasvanut isoksi, seisookin jo.

Hoitopöydän tai nyt siis lipaston päällä on Anne Mäkelän kaunis grafiikkatyö Hyvää Huolta. Tästä työstä on tullut minulle todella rakas näiden kuukausien aikana, kun päivittäin rakkaudella sen alla vauvaani hoivasin; rasvailin ja pikku varpaita suukottelin. Työ seinällä kehoittaa edelleen pitämään hyvää huolta lapsistani, puuhasteleehan siinä kolme lasta. Ja kun tarkkaan katsoo se neljäskin siinä vilahtaa...Apua!

Vaikka hoitopöytää ei enää ole, haluan vielä hetken pitää sukulaisilta lainassa olevaa vauvan rottinkisänkyä esillä. Tyyne ei koskaan kelpuuttanut sänkyä omakseen vaikka Sisustusliike Harmonian Kirsi niin kauniin katoksen siihen ompelikin. Samasta kankaasta teetin Kirsillä myös sänkyyn peiton ja lampunvarjostimet läheisen lipaston päälle.

Poikkesin tänään entisellä työpaikallani sairaalassa viemässä asiakkaalleni tavaratilausta. Sain siellä hyvin lämpimän vastaanoton ja pitkän halauksen vaikken talossa töissä ole enää vuosiin ollutkaan. Edelleen paikka niin kotoisalta tuntuu, että yritin vanhasta tottumuksesta rakennukseen mennä sisälle henkilökunnan ovasta. Tuli ihan ikävä niitä öitä kun valvoimme ja kiipeilyreissuista juttelimme työn lomassa. Haikeinmielin kerroin muuttosuunnitelmistamme, ikävä tulee.

Mumma oli meillä viettämässä viikonloppua, saattelin hänet ilalla junaan. Mukavan viikonlopun jälkeen haikeat olivat lastenkin mielet kun läksiäishaleja antoivat. Onneksi pian taas nähdään!

Kirjoituksen välissä kävin antamassa vielä iltahömpsyt maitoa Tyynelle. "Ihan vauvalta se vielä näyttää vaikka ei hoitopöytää enää omistakkaan" totesin onnellisena. Ja pieni hampaaton suu taipui hymyyn juuri ennen nukahtamistaan.