sunnuntai 31. tammikuuta 2010


Tuo sievä neitokainen toivottaa eteisessä vieraamme tervetulleeksi. Joulunaikaan se oli ilmestynyt kauniisti käärittynä postilaatikkoomme. Siitä saakka se on hyväämieltä ympärilleen levittänyt. Kun katseeni tuohon enkeliin päivän mittaan osuu, tulen siitä kovin onnelliseksi. Aina vain jaksan ihmetellä sen huolellisesti virkattuja,helmikukkasin koristeltuja tossuja. Ihana, ystävällinen ihminen tästä läheltä halusi juuri minulle tuon enkelin tehdä. Naapurustoon lämpimiä ajatuksia lähetän!

Viikonloppu on taas vierähtänyt. Eilinen messumatka kaupunkikierroksineen tuntuu vielä jaloissa, yksi huilipäivä tulisi vielä tarpeeseen ennen viikon aloittamista. Ja taitaa flunssakin iskeä perheeseemme, nokat vuotavat yhdellä jos toisella.

Kääntäessäni kalenteria helmikuulle ja paisunutta vatsaani tunnustellessani, huomasin kevään olevan jo lähellä. "Loma" alkaa jo lähestyä uhkaavasti. Jos tämä uusin tulokas uskaltaisi viimein sukupuolensa vilauttamaan, haluaisin jo jotain pientä hänelle hankkia. Koska olemme luopuneet kaikista vauvatavaroista, on meidän hankittavat kaikki turvaistuimista alkaen tälle vauvalle. Onneksi meillä on Tampereella luottokauppias, jonka puoleen jälleen näissä suuremmissa ostoksissa käännymme. Taitaisi sieltä löytyä se ultraajakin, joka sukupuolen selvittäisi, jotta muutaman bodyn vauvalle voisin hankkia.

Muutaman hypistelykierroksen jo vauvaosastoilla tehneenä, olen todennut kaikkien vaatteiden olevan jotenkin sukupuoleen sidottuja. Jokainen vastaantullut valkoinenkin vaatekappale sisältää vaaleanpunaisen perhosen tai muun viitteen kantajastaan. Oletteko samaamieltä?

Nyt iltapuuhiin! Mukavaa viikonalkua!

Iloa ja valoa, Noora

lauantai 23. tammikuuta 2010

Pakkaspäivän viettoa


Koska lämpömittari on taas tänään näyttänyt mahtavia pakkasia, emme ole päässeet ulkoilemaan. On rakennettu majoja ja katsottu piirrettyjä elokuvia.

Kun nuorin ja se vanhin ja väsynein päättivät vetäytyä päiväunille, paistoimme me kaksosten kanssa kasan pannukakkuja. Niitä sitten nautiskelimme kahvin ja kaakaon kera.

Lapsista on ihanaa puuhastella keittiössä, etenkin Siiristä. Kun yhdessä kokkailemme, kuvittelemme esiintyvämme kokkiohjelmassa. Mikro esittää kameraa, johon puhumme ja annamme ohjeita katsojille porkkanoita pilkkoen.

Lelupäiväksi päiväkotiin tuo meidän tyttö vei mukanaan oman wiledan. Hän rakastaa ylikaiken pöytien ja lokerikkojen pyyhkimistä päiväkodissa. Siivoaminen on ihanaa ja parasta päiväkodissa on monisteiden ottaminen kopiokoneelle yhdessä tädin kanssa.

Yllättäen kotiimme saapui rauha miehen lähtiessä videovuokraamoon lasten kanssa. Taidan käyttää tilaisuuden hyväksi ja vetäytyä lääkelaskujen maailmaan...:(
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Iloa ja valoa, Noora

maanantai 18. tammikuuta 2010

Piristystä päivään




Kevääseen on vielä pitkä matka, vaikka talvenselkä onkin kääntymässä hiljalleen sitä kohti. Piristääkseni itseäni, ostin ihanan energisen vartalotuoksun. Sitä on kiva sipaista aamuisin väsynyttä oloa piristämään. Kevyt ja raikas tuoksu antaa hyvän mielen alkavaan päivään.

Lisää aurinkoista energiaa saan appelsiineistä. Koska mieheni ei vaivaudu sitrushedelmiä kuorimaan (pilalle hemmoteltu!), on minulle annettu tämä homma meidän perheessämme. Kuoriminen täytyy tehdä säännön mukaan, jonka olen jo lapsena oppinut isältäni. Hän taas oppi taidon muinoin opettajaltaan, jonka luona kävi ruotsintunneilla lapsena. Opettaja tarjoili oppilaalle appelsiineja opiskelun lomassa. Meillä siis kuoritaan appelsiinit tämän suomenruotsalaisen hienostorouvan etiketin mukaan yhä edelleen. Toivoisin, että myös lapsenikin oppisivat tämän salonkikelpoisen tavan ja siten tarina tyylin takana jatkuisi yhä edelleen.

Pirteää ja energistä alkuviikkoa!

Iloa ja valoa, Noora

Tuon nauhakuvan nappasin Mailegin uudesta kuvastossa, joka loisti taas suloisilla kevätihanuuksillaan.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Suloinen sunnuntai




Sunnuntai-lounaalta oli pakko napata muutama kuva, maisema Mamman luona oli niin kaunis ja talvinen. Ja ruokakin maistui.

Viikonloppu on ollut mukava. Olemme käyneet hakemassa taitoluistelukilpailuista inspiraatiota harrastuksiin. Ajattelin, että Siiri innostuisi asiasta kauniit puvut ja kampaukset nähdessään. Illalla sitten piruetti pyörikin vinhasti olkkarin lattialla villasukat jalassa. Onnista sen sijaan on kasvanut oikea Jukuri. Isi koittaa sinnikkäästi piirtää maalivahteja, joiden paidassa lukee JYP, mutta poika on valinnut joukkueensa. Toistaiseksi kuitenkin vetoja harjoitellaan vielä pihapeleissä maailman mestarin vanhalla mailalla -terkkuja entiseen naapurustoon! Ja hyvin lähtee...

Perjantaina tein retken. Matkaan piti lähteä seuran puutteen vuoksi yksin. Piia, kyllä tuli jälleen ikävä niitä yhteisiä retkiä, joita teimme ympäri maakuntia. Saalis oli kuitenkin melko hyvä täälläkin. Ostin suloisia Green Gaten keittiöpyyhkeitä, jotka ajattelin ommella/ompeluttaa liinaksi. Noissa ruuduissa on ripaus vaaleanpunaista kuin lupauksena keväästä. Lisäksi ostin saman sarjan kahvikuppeja. Viikonlopuksi hankkimani tulppaanit alkavat jo näin pyhänä väsähtää, kestävät harmittavan lyhyen ajan kauniina. Kotiin tekisi muutenkin mieli hankkia jotain uutta kivaa, kun joulunpunainen on saatu pois. Ehkä muutama uusi tyyny sohvaan ja sitä vaaleanpunaista kevätesikkojen kaveriksi. Muuta ei tarvita.

Mukavaa viikonalkua kaikille!

Iloa ja valoa, Noora

torstai 7. tammikuuta 2010

Uusi kalenteri - uusi elämä

Tänään perheemme on palannut arkeen. Arki tämänkin kokoisessa perheessä tarkoittaa sitä, että organisoitavaa on paljon. Niinpä ajattelin laittaa päivät järjestykseen ja kävin ostamassa itselleni kalenterin.

Uuden kalenterin aloittaminen on mielestäni ihanaa, kuin alottaisi kokonaan uuden elämän. Yritän tavallista siistimmällä käsialalla kirjoittaa ensimmäiselle sivulle henkilötietoni. Tämän jälkeen lisään kalenterin sivuille läheisteni merkkipäivät huolellisesti. Ympyröin nimpparit ja piirrän sydämiä hääpäivään. Merkitsen ylös ikävän tentin, joka minun tulee suorittaa. Koulutuksia ja tapahtumia, lastenmenoja. Ja pian ollaankin jo kesässä; uskallan merkitä ylös myös lasketunajan.

Kopioin tietoja vanhasta kalenterista ja samalla käyn läpi edellisen vuoden tapahtumia. Aika menee niin nopeasti, kalenterin sivut vain vilahtelevat silmieni edessä. Paljon on tapahtunut!

Minulla ei ole tähän tekstiin liittää kuvaa mukaan. Kamerani on jäänyt vanhempieni luokse. Tosin uusi kalenterini ei mielestäni ole edes kuvaamisen arvoinen; tylsä, ruma ja tavallinen. En löytänyt mitään kivempaakaan. Tosin en ole koskaan aikaisemminkaan löytänyt ihanaa kalenteria. Miksi kukaan ei julkaise jotain aivan ihanan suloista kalenteria? Vai onko teistä joku nähnyt joskus sellaisen? Ai, mutta onhan minulla kerran ollut kalenteri, josta tykkäsin. Se oli hauska ja siinä oli kahdeksan viikonpäivää, ylimääräinen lepopäivä.

Tänään tämmöisiä jorinoita. Nyt katsomaan Wallanderia kera lämpimien voileipien. Mukavaa illanjatkoa!

Iloa ja valoa, Noora