maanantai 18. heinäkuuta 2011

Iloinen perhe kesälomamatkalla


10-vuotis hääpäivämme kunniaksi teimme matkan Naantaliin. Olen saanut sääliviä katseita osakseni kerrottuani, että matkaseurueeseemme kuuluivat myös nuo rakkautemme hedelmät. Eikä matkakohdekkaan ollut romanttinen kylpylä, kuten silloin joskus, vaan se ikuinen Muumimaailma.

Kaikki ne tien varsilla ollet antiikkikirppis-kyltit mieheni ajama auto ohitti kiihdyttäen. Haikeasti muistelin kaikkia niitä ihastuttavia puoteja, joissa joskus silloin 10-vuotta sitten Turun seudulla matkaillessani olin piipahtanut. Lopulta minulla oli enää yksi kortti kädessäni: häälahja! Vetosin jälleen kerran saamatta jääneeseen lahjaan ja esitin kainon ja vienon toiveen saada käydä uudessa liikkeessä Naantalissa. Muun perheen kaasuttaessa ikkunan takana, vietin ihanan pari minuuttisen. Hukkaamatta sekunttiakaan tuosta saamastani ajasta.


Saimaanrannalla kasvaneena koen meren enemmän omakseni. Rannikkoseutu, sen karut punertavat kalliot ja raikas merituuli on sieluni maisema. Aikaisemmin, silloin 10-vuotta sitten matkustimme paljon rannikolla ja saaristossa mieheni kanssa. Matka rannikolle oli tuolloin huomattavasti lyhkäisempi kuin nyt. Varsinkin tämän hedelmäkorin matkatessa mukana, pitkällä paluumatkalla ehdimme nauttia perhematkailun riemusta ja takapenkin riiviöistä.

Kultaranta-hotelli tilavine huoneineen oli loistava majoituskohde myös suurperheelle. Vaikka miljöö golfkenttineen ja mustien bemarimaastureiden rivistöineen sai minut antamaan lapsille pikaisen käytöskoulun, osoittautui paikka varsin lapsiystävälliseksi paikaksi. Jalisasussa koko kesän kulkenut poikani koki herätyksen golfaamiseen, ja onkin nyt kysellyt valkoisen kauluspaidan perään. Itsekin rupesin miettimään kyseistä lajia uudelleen ihmisiä ja heidän vaatetustaan ja olemustaan tarkkailtuani. Kivahan klubilla olisi viilentävät valkkarit siemaista kierroksen päätyttyä!


Mutta jottei totuus unohtuisi, tässä ryhmä rämä ja...


...Tyyne, joka toivottaa aurinkoista kesänjatkoa kaikille!

Iloa ja valoa, Noora

8 kommenttia:

Terhi kirjoitti...

No mutta hei, kaksin ehtii matkailla sitten kymmenen vuoden päästä, eix nii? ;) Niin minä ainakin (yritin) ajattelin, kun lähdettiin hääpäivänä kohti lentokenttää ja odoteltiin kolme ylimääräistä tuntia koneen lähtöä, neljän hedelmän kanssa :D Kiva reissuhan teillä on ollut ja niin iloista porukkaa kuvissa! Ja muuten, mä voisin alkaa golfaamaan juurikin siitä syystä, että saisi käyttää hienoja vaatteita - oonkin joskus todennut golfaavalle miehelleni, että ensin ostan vaatteet, sitten aletaan puhumaan lajista noin niinkuin muutoin ;)

Noora kirjoitti...

Niinpä Terhi, täytyy vaan toivoa, että vielä 10 vuoden päästä on jotain jäljellä, mitä juhlia! Ja uskaltaako niitä murkkuja jättää sitten keskenään kotiin?!
Lähetäänkö yhessä golfkurssille? Pukeudutaan hienosti, pelataan pitkää ja nautitaan näin neljän lapsen äiteinä! :)

Riitta kirjoitti...

Hääpäivä onnitteluja näin jälkikäteen, kymmenen vuoden hedelmä saldosta ;)

Nina kirjoitti...

Ihana kirjoitus!! Voi valtava, ihana hääpäivä tuokin. :)

Marsa - Sininen Kuisti kirjoitti...

Ihania kuvia <3 Tyyne on valloittava ja ihana nimi tytöllä!

Noora kirjoitti...

Kiitokset Riitta, Nina ja Marsa! Onnea tässä tarvitaankin!

Pieni Pitsinenäliina kirjoitti...

Mikäs näissä lahja-asioissa nyt oikein mättää?? Samanlaista probleemaa täälläkin havaittavissa -ja meillä vasta puolet noista vuosista saavutettu! Viiden vuoden päästä on varmaan turha mainitakaan mitään mistään hääpäivälahjoista... :) No ei, onneksi ei avioelämä kaadu lahjoihin tai lahjattomuuteen. (Mutta ois ne silti aika kivoja..!)

Sari

Noora kirjoitti...

Niinkuin sanoit Sari, niin edes joskus voisi yllättää! Lahjojakin on niin monenlaisia, että luulisi löytyvän jotain. Ylläreitä odotellessa...!