maanantai 19. huhtikuuta 2010

Maustekaapilla



Monet teistä tietävät kauhunsekaisen pelkoni kissoja kohtaan. Perjantaiaamuna aikaisin, ennen töihinlähtöä kauhukseni huomasin naapuritalon portailla kaksi kissaa. Juuri sellaisia mustia ja pulleita, isoja, tiedättehän? Niinpä meillä kaikki muutkin heräsivät kuuden aikaan huutooni saatuani valtavan kohtauksen. Julistin siis kissajahdin alkaneeksi!

Entisessä naapurustossa meitä oli useampi äiti, joka pelkäsi kissoja pienten, ulkonanukkuvien vauvojensa puolesta. Välillä puhelimet kävivät kuumina ja miehet saivat metsästää katteja- tuloksetta, ikävä kyllä!

Koska meidän pihalla nukkuu taas pian vauva, en hyväksy vierailijoita lastenvaunuissani. Niinpä eilen sitten myrkytimme pihamme! Älkää suotta kauhistuko, aineena käytimme valkopippuria, jonka olen kuullut toimivan kissakarkottimena. Onko teillä jotain muuta vinkkiä antaa karkoitusaineiden suhteen?

En ymmärrä miksi ihmiset kaupunkialueella antavat lemmikkiensä vapaina kulkea. Jos itse omistaisin lemmikin, sitä rakastavana ihmisenä pitäisin siitä huolta ja varjelisin sitä esimerkiksi auton alle jäämästä. Eräs kissakammoinen sukulaiseni (sukuominaisuusko? Viaksi en sanoisi...) on reilusti ilmoittanut naapureilleen kissakammostaan ja siitä ettei hyväksy vierailijoita omalla pihallaan. Seuraukset voivat olla hirmuiset. Ja siellä tuo sopimus on toiminut hyvin.

Valkopippuripurkit ja -pussit kaapeista kaivettuani siirryimme valkosipuliin. Tätä jauhetta levitimme sitten myyrän koloihin. Tehokkaampaa olisi ollut kuulema puristaa tuoretta valkosipulia, mutta sitä ei kaapista nyt sattunut löytymään.

Ahkerassa käytössä on ollut myös soodapurkki. Ei, en ole innostunut piimäkakkuja leipomaan, vaan käytän sitä närästykseen. Tuo aikaisemmista raskauksista tuttu vaiva on taas palannut. Mutta onneksi sooda auttaa. Teelusikallinen pulveria suuhun ja vettä päälle, niin vaiva on tiessään. Auttaa nimittäin heti!

Arvatkaapa mitä, katsoessani tänään pihalle näin siellä kissojen sijaan tyhjiä maustepurkkeja mieheni jäljiltä. On se kumma, että mitään asiaa ne eivät saa itse loppuun asti tehtyä, jäljet ainakin pitää siivota!

Ihanaa viikonalkua!

Iloa ja valoa, Noora

8 kommenttia:

Lissu kirjoitti...

Mummoni laittoi aina pihalleen sitrushedelmien kuoria kissankarkoitukseen.

Piia kirjoitti...

Voi sua sun kissakammoa ;)
Meille hankitaan ehkä kissa!Mutta sitä ei kyllä päästetä ulos ainakaan yksin.

Sooda minäkin muistan ottaneeni ja närästys on pois melkein heti kun on nielaissut sen. Se vaan on niin kamalan makuista.

Sari kirjoitti...

:D Kylläpäs nauratti taas nuo siun jutut. Kun aikanaan puhuit kissakammosta, luulin että se oli vitsi, mutta nyt ymmärrän, että se on täyttä totta. Miäkään en ymmärrä tuota kissojen päästämistä vapaaksi kaupunkialueella..

Me muuten koitettiin tota valkosipulia Myyrä Matikaisia vastaan, mut ei, nauroivat vaan ja kaivoivat kuopan sipulin viereen. Parempaa onnea teille!

Pikkupiiku kirjoitti...

Valko- ja sitruunapippuria, välillä muitakin pippureita olen sirotellut hyvällä menestyksellä kattien karkottamiseksi. Tepsii. Myyriin taas ei. Niihin käskettiin laittaa silliä reikiin. Taida tepsiä sekään.

Noora kirjoitti...

Lissu: Kiitos vinkistä, pitääpä kokeilla niitäkin!

Piia: Muistan kyllä sen teidän aikaisemmankin kissan, sen kun se kietoi häntänsä aina jalkani ympärille, hui!:(

Pieni Pitsinenäliina: Kyllä kammoni on ihan todellista pelkoa! Toivotaan, että nuo Matikaiset eivät ole saaneet hirmuista tuhoa aikaiseksi puutarhoissamme.

Pikkupiiku: Eli pippurilinjalla jatketaan kissojen suhteen, mutta ne sillit myyrille varmaan houkuttelisivat koko kulmakunnan katit pihallemme mouruamaan...

Wilhelmiina kirjoitti...

Heipsan :)

No niin ihan ajan kanssa ja kiitos kivasta mainospalasta :) Kyllä muutama salama on vielä jäljellä ja alkaa olemaan jo loppu. Kyltit on kyllä luonnossa niin ihanat ;)

kissoista, meillä kulki viime kesänä kaksi kissaa ja ihan hiekkalaatikolla asti. Suivaannuin niin että seurasin kissoja sitten heidän kotiinsa asti. Pimpotin ovikelloa ja sanoin ystävllisesti että katit on pidettävä kiinni tai siten rankkuri ne hakee mikäli vielä eksyvät meille. Pari kertaa tulivat joten mies antoi niille hus kyytiä, eli juoksi perään huutaen hus hus.... Pari kertaa ne säikähti ja lopettivat pihalla kulkemisen.
Valkosipulit ja pippurit roikkumaan ja kylvät ne pitkin tontin rajaa niin lähteevät.
Myyrät meillä hävitettiin laittamalla koloihin reilusti rotan myrkkyä ja valkosipulia ja sipulia perään. Ei ole onkaloita enää näkynyt eikä kissojakaan !
hyvää viikkoa!

Suvi Salonranta kirjoitti...

Voi sinua :) Minä en kyllä usko että vapaana liikkuvia kissoja voi millään karkotteilla pitää poissa, niiden teho haihtuu viimeistään ensimmäisen sateen myötä. Ainoa konsti lienee ilmoittaa asiasta naapurille tai kiikuttaa vapaana liikkuva kissa löytöeläintaloon. Kun muutaman kerran käy "rakkaan" lemmikkinsä sieltä lunastamassa, oppii luultavasti pitämään mirrinsä tuvassa.

Ja jos ihan tarkkoja ollaan, kissan vapaana pitäminen (valvomatta) on järjestyslakia vastaan(järjestyslaki 14 §)...

nimim. neljän valvotusti ulkoilevan kissan omistama, Anttola ;)

Noora kirjoitti...

Wilhelmiina: Kiitos itsellesi, käsityösi ovat oikein kauniita! Ja taas saatiin hyviä vinkkejä "tuholaisten" suhteen.

Suvi: Haavillako minä niitä katteja alan metsästää, enhän minä niitä syliin uskalla ottaa. Muistat varmaan?! Toivoinkin, että sinä tuollaisena vastuullisena kissaihmisenä kommentoisit asiaa ja esittäisit mielipiteesi, kiitos siitä!