Tuli sitten pidettyä pieni blogitauko. Vietimme koko perheen voimin isyyslomaa viikon verran ja täytyy tunnustaa, että näin kiireistä lomaa ei minulla olekkaan ollut. Useana päivänä jopa aikataulua piti kalenteristani tarkistaa, että olin oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan. Mieheni pääsikin sitten tänään töissä kehuskelemaan isyyslomallaan, jonka kirjaimellisesti vietti lasten kanssa vaimon huidellessa ties missä. Sai kuuleman mukaan tällä paljon kehuja naispuoleisilta työkavereiltaan.
Kiireen ja asioiden hoitamisen keskellä ehdimme myös Espooseen. Ja jotta tuo matka ei olisi ollut liian yksinkertainen lasten kanssa, tein sieltäkäsin Selman kanssa kuvausmatkan Tampereelle.
Tämän postauksen nimi pitäisi oikeasti olla "Tampereen tuliaisia," mutta en kehtaa tehdä kahta vaatejuttua peräkkäin. Te taatusti tiedätte missä kävin ostoksilla! Niistä siis seuraavaksi...
Mutta sieltä Espoossa luin veljeni vaimon Sport-lehteä ja silmiini osui läheltäliippaava otsake rakennekynsiäitiydestä. Ihan huippu Katarina Westin kirjoittama artikkeli; humoristiseensävyyn kirjoitettu, mutta niin totta!
Jutun mukaan rakennekynsiäitiydellä ei ole mitääntekemistä kynsien kanssa, vaan kyse on kontrollista. Oman elämän kontrollista, joka iskee suurissa murroskohdissa juuri siksi, ettei elämää voi hallita.
"Rakennekynsiäiti on rakennekynsiäiti juuri siksi, että rakennekynnet ovat sitä kaikkein epäkäytännöllisintä turhamaisuutta jo normaalissakin elämässä. Saatikka sitten vauvan syntymän jälkeen, kun vessassa käyntikin on luksusta."
"Rakennekynsiäitiys on kaikkea ja ei mitään- se on horisontissa näkyvä kangastus paremmasta elämästä, jota kohti jatkuvasti kurottelee, silti sitä koskaan täysin saavuttamatta."
Juttu on siis tarina siitä, että onko mahdollista olla sekä hyvännäköinen äiti että äiti yhtään kauempaa kuin sekunnin murto-osan. Ja vaikka sitä kuinka yrittäisi, aina tuntee olonsa riittämättömäksi. Täytyy olla Hyvännäköinen Hyvä Äiti, sellainen, jonka sielu venyy kaikkialle mutta pakaralihakset eivät veltostu koskaan.
Etsikää ihmiset tuo juttu käsiinne, en kyllä edes tiedä oliko se uusimmassa numerossa. Kannattaa lukea! Vai onko joku teistä jo lukenut tuon tekstin? Rakennekynsiäitiydessä on mielestäni jotain samaa kuin blogiäitiydessä. Kuulun siis auttamattomasti näihin molempiin kasteihin.
Tässä viikon aikana olen muutenkin miettinyt näitä kirjoittamisen aiheita. Taustatyötä olen siis tehnyt vaikken koneelle asti ole ehtinytkään. Oikeastaan kerran yritin, mutta satuin vierailemaan ensin yhdessä suosikkiblogissani eikä minulla mokomien kynttilänjalkojeni kanssa ollut enää mitään sanottavaa, ei yhtään mitään. Se toinen juttu oli niin hyvin kirjoitettu ja muutamassa yksinkertaisessa kuvassa oli kaikki. Laiton tietsikan kiinni ja menin sulattelemaan asioita. On kyllä hienoa, että täältä blogimaailmasta voi löytää tuollaisia hetkiä. Terveisiä Sinulle lähetän jos satut tämän lukemaan!
Viikon aikana olen tuntenut myös huonoa omaatuntoa siitä, etten ole tänne ehtinyt. Olen myös miettinyt, että mikä juttu tämä oikein on, onko tässä kirjoittelussa mitään järkeä. Ja päätynyt siihen lopputulokseen, että tämä on vaan kivaa ja teen tätä ihan itselleni itseni takia. En tarvitse tätä oikeastaan mainostamiseen eikä minun tarvitse uhata blogini sulkemisella jos juttu ei mene niinkuin toivoisin. Tätä kautta olen tavannut kivoja ihmisiä, saanut paljon vinkkejä elämään ja ihmisten jättämiä kommentteja on hauska lukea. Paljon kivaa ja kaunista siis!
Niin ja vaikka jossain kuvassani on valkoinen tyyny, olen saattanut kääntää siitä sen suklaisen kulman piiloon. Tai jos joskus pöytä on katettu, ei meillä servettejä laiteta Saarioisten pinaattilettujen kanssa. Uskon ja tiedän ettei Teilläkään niin tehdä; Teilläkin on pyykkikasoja tai pulautuksien tahrimat lattiat. Se etten juuri niitä kasoja tai tahroja esittele on juuri sitä missä rakennekynsiäitiydessäkin on kyse:
"On olemassa rakennekynsihetkiä, jotka kestävät sekunnin murto-osan ajan."
Mutta teennäisyyttä inhoan ja etenkin sitä, että se loistaa ruudulta tänne asti.
Nyt pesemään meikit naamasta. Äiti on opettanut että koskaan ei saa mennä nukkumaan meikit naamalla. Kauniita unia!
Iloa ja valoa, Noora
