Lastenhuoneesta

Meillähän kaikki kolme vanhinta lasta jakavat yhteisen huoneen. Tästä syystä olen päätynyt raikkaaseen puna-siniseen väriyhdistelmään, jota tyttöjen "puolella" hieman vaaleanpunaisella maustetaan.

Koska väritys taisi alunpitäen lähteä juuri noista Mailegin rumpupurkeista, olin tyytyväinen kun satuin löytämään samaan "sarjaan" sopivat matot Zara Home- mallistosta. Koska lattialle tuli väriä valkoisen maton tilalle, piti ruudulliset verhot vaihtaa valkoisiin. Ja jos satutte huomaamaan, niin Onnin yöpöydällä ovat Emilian tekemät ihanat sydämet. Mamman verannalta lähti mukaan tyyliin sopiva tuoli.

Siirin ja Tyynen puolelle taas löysin kaupan ilmoitustaululta vanhan pulpetin. Se on maalattu paksulla, valkoisella maalilla ja vaatisi ehdottomasti maalinpoiston jos siitä hienon haluaisi. Saa nyt kelvata, sillä luulen, että perheemme taiteilija tulee muutaman koukeron tuohonkin kalusteeseen piirtämään. Kiva se on jokatapauksessa ja erinomainen koululeikeissä.

Syyslomavierailtamme saimme ihanan kirjavinkin. Onneli ja Anneli ovat minulle itsellenikin aivan uusia tuttavuuksia. Tuon kirjan myötä huomasin aivan uuden ulottuvuuden äitiydessäni: Minulla onkin jo niin isoja lapsia, että heille voi jo lukea jotain oikeaa ja ihanaa. Maltan tuskin odottaa, että pääsen tutustuttamaan tytöt Annan tai Tiinan tai Maleenan kaltaisiin kirjoihin.

Onneli ja Anneli ovat parhaat ystävykset, toinen vaalea ja toinen tumma ja he asuvat ihan omassa, sievässä talossaan. Luemme kirjaa iltasatuna. Tarina on vielä aivan alussa, mutta jo nyt olen itsekin ihastuksissani pienen, sievän talon huonekuvauksista. Taitavasti kirjoitettu kirja, joka on ehkä hiukan vanhemmille lapsille suunnattu, mutta kyllä jo viisivuotiaatkin jaksavat tarinaa seurata.

Satumaista sunnuntai-illanjatkoa teille ja samalla myös mukavaa viikonalkua. Minulla onkin tulossa kiva viikko, sillä pääsen keskiviikkona Porvooseen korupäiville ja siten myös erääseen ihanaiseen kauppaan... Maltan tuskin odottaa!

Iloa ja valoa, Noora

Huutokaupasta

Kuten aikaisemmin lupasin, esittelen nyt tuon lipaston, jonka huusin huutokaupasta muutama viikko sitten. Lipasto on loistavassa kunnossa eikä tarvinnut kuin maalia päälleen. Paikkansa se löysi olohuoneesta, aivan paraatipaikalta.

Tarkoituksenani ei ollut tehdä ostoksia, ainostaan nauttia huutokaupan tunnelmasta, mutta yllättäen huomasin olevani ihastuttavan lipaston omistaja. Niin se tunnelma vie vain mukanaan.

Tästä pääsemmekin itse huutokauppoihin, joihin olen aivan hurahtanut. Toki olen lapsena Papan kanssa kiertänyt huutokauppoja, mutta nyt aikuisiällä se on aika uusi harrastus itselleni.

Viimeeksi yritin huutaa lipaston lisäksi myös kaunista, pientä kristallimaljakkoa, hopeista kynttilänjalkaa ja puista Pinocciota niitä kuitenkaan saamatta. Yllättäen ilmaantui vanhempi, miespuolinen henkilö, joka huusi aina huutoni päälle saaden lopulta nuo kaikki himoitsemani esineet itselleen. Oikea kiusantekijä siis, jopa niin selvä, että muut ihmiset kommentoivat asiasta.

Mutta juuri tuo on huutokaupassa parasta. Ja se, että voi iloita kaverin tekemästä ihmeellisestä löydöstä kuten silitystuolista, joka osottautuukin satojen eurojen arvoiseksi harvinaisuudeksi.

Niin, ja vaikka se imetettävä lapsikin olisi kotona, voi saada hampaattoman meklarin taholta tekohengityspyynnön tai nujaniskun päähänsä. Yhtäkaikki, hupinsa siis kullakin!

Meillä vietetään syyslomaa kuulakkaassa pakkassäässä. Loma sujuu aivan kotosalla. Olen varannut kirppispöydän ja nyt järjestellyt ja hinnoitellut tavarat. Onni ja Siiri pääsevät yökylään tänään ja kotiinjääville tarjoillaan siipiä. Kerrottakoon myös, että viikkoon on mahtunut urheilua. Olin nimittäin maanantaina dance-tunnilla ja eilen punttisalilla!

Mukavaa, kirpeää ja aurinkoista viikonjatkoa teille!

Niin, ja kuinkas hyviä kynämiehiä teidän 5-vuotiaat hyppyreistä pyörillä hyppivät pojat ovat? Kysyy nimimerkki Tänään 5-vuotislääkärintarkastukseen menevän pojan, joka kävi jo terkkarilla äiti...

Iloa ja valoa, Noora

"Enää yksi yö!"

Siiri totesi noin ensimmäiseksi aamulla silmänsä auki saatuaan ja viimeinen sormi, peukalo oli pystyssä. Kun laskeminen on aloitettu siitä, että avuksi piti ottaa kaikkien sormien lisäksi jopa varpaat, niin se yksi sormi tarkoittaa sitä, että nyt ollaan jo kovin lähellä. Jännittää!

Saamme vieraaksemme kovasti tärkeitä ihmisiä meille kaikille, mutta Siirin onnea on liikuttavaa seurata: ystävä, rakas sellainen on tulossa. Ja on monta päivää aikaa leikkiä yhdessä ja nukkua vierekkäin. On paikkoja, joita pitää näyttää sekä uusia taitoja, jotka esitellä.

Ja saanhan minäkin höpöttelyseuraa. Laitetaanpas siiderit kylmenemään...

Tervetuloa H & I!!!

Tämä oli nyt tällainen juttu, mutta seuraavaksi näette huutokaupan saaliin. Mukavia päiviä toivon myös teille!

Iloa ja valoa, Noora

Päivän asu

Muutama päivä sitten kierrettyäni vaatekaupat löytämättä täältä mitään, otin puhelun. Tiedättehän minne? Niinpä, Putiikkiin Rannalla tietenkin. Ja tämän pettämätön Miira minulle lähetti. Mikä ihanuus. Hunky Dory on minulle uusi tuttavuus merkkinä, mutta nyt taisi Molly saada kyllä kovan kilpailijan. Täytyy sanoa, että kyllä Miira tietää vaatemakuni täydellisesti niin värien kuin mallienkin suhteen.

Tunikassa on aivan ihanat, isot hihat, jotka korostavat kauniisti ranteessa olevia koruja.

Lähtiessäni tänään antiikkimarkkinoille, kietaisin kaulaan tuon Vågan huivin tunikan kaveriksi. Asun kruunasivat tietenkin myös saman merkin korut. Vågan koruja on muuten Huldan Huoneeseen tullut taas lisää ja uutta satsia odotellaan ensi viikolla saapuvaksi.

Ja onhan tuo minun tunikani esitelty myös uusimmassa Jeanne d´Arc Livingin lehdessä. Tuosta lehden kuvasta näette varmaankin vatteen mallin parhaiten.

Kun huomenna ohjelmassa on huutokauppaan meno kivassa seurassa, epäilen asuni olevan sama.

Nyt kuitenkin vaihdetaan verkkarit päälle. Ne eivät kestä esittelyä, sillä ovat 10 vuotta vanhat ja haaroista ratkenneet ja muualtakin kuluneet. Mutta juuri siksi kaikista parhaat ja pehmeiksi kuluneet. Ja lukeehan niissäkin pyllyn päällä "queen" ettei totuus unohtuisi...

Sytytetään kynttilät ja nautitaan tästä pikkutalvesta, joka meille vähäksi aikaa on saapunut. Toivotan teille kaikille lukijoille mukavaa iltaa!

Iloa ja valoa, Noora

Katse käsiin

Pureksittuja kynsiä, revittyjä kynsinauhoja ja vereslihalla olevia kantapäitä...
Taaksejäänyttä elämää, muisto vain!

Laitatin kynnet. Geelikynnet ovat tutut muutaman vuoden takaa, ja nyt tuntui jälleen olevan aika panostaa käsiini ja itseeni ylipäätään. Hieman luksusta arkeen.

Huomaan ihailevani nakkisormiani vaippaa vaihtaessani, lehden sivua kääntäessäni, kauniita koruja esitellessäni. Olen niihin niin tyytyväinen. Ihanaa etten ole sellaisessa työssä, jossa tämäkin onnentunne jäisi haaveeksi.

Arvatkaa mitä tuumasi mieheni, jonka hälyytin syyshommista pihalta ottamaan kuvaa uusista kynsistäni...? Otti sen kuvan kuitenkin, totta kai. Kaikkeen sitä joutuu, kun rouvalla on luksusta luonteessa.

Ihanaa ja turhamaista sunnuntaipäivää kaikille naisille!

Iloa ja valoa, Noora

Jutun juurta etsimässä

Täällä vietetään hiljaiseloa. Ei ole oikein mitään kerrottavaa, en keksi mistään mitään sanottavaa. Päivät vaan kuluvat aivan arkisissa touhuissa lasten kanssa. Koska päivisin on niin "tavallista," näen öisin hurjan hauskoja unia. Kuten viime yönä, kun ystäväni hyppi loistavia uimahyppyjä ravintolaillan päätteeksi. Nauratti aamulla. Niinkuin ystäväänikin, kun kerroin jutun hänelle. Olisitpa ollut lähempänä, niin olisimme voineet nauraa kahvikupin äärellä!

Arkisia päiviä sulostuttamaan ostin kukkia. Yleensä teen niin perjantaisin siivouksen jälkeen, mutta nyt niitä tarvittiin jo viikon alkajaisiksi.

Meillä on keskiviikko ja lämppäreitä tiedossa. Mukavaa iltaa kaikille ja kauniita unia!

Iloa ja valoa, Noora