perjantai 26. kesäkuuta 2009

Raparperimehu



Sisustuskutsuilla minulle tarjottiin todella raikasta raparperimehua. Ohjetta itselleni pyytäessäni, ei minulla ollut aavistustakaan siitä, kuinka valloittavassa muodossa se minulle saapuisi. Tuo ihana Tilda-kortti siis kätkee sisäänsä maailman parhaan mehuohjeen, jota en paljastakkaan teille. Maistiaisia tarjoillaan kaikille kesävieraille. Ensimmäinen annos on parhaillaan valmistumassa.

Mehunohjeen tallennan luokkaan "erityisen tärkeät-reseptit" jo pelkästään sen kauniin ulkonäön tähden. Kiitos S.! On ollut mukava tutustua sinuun!

Erityisissä resepteissä on myös eräs mansikkaleivosten ohje, jonka olen vuosia sitten saanut potilaaltani. Vastavalmistuneena kätilönä yritin motivoida synnyttäjää jäämään sairaalaan lepohoitoon heikoin tuloksin. Tuolloin oli juuri mansikka-aika parhaimmillaan ja tuo tuleva äiti oli suunnitellut leipovansa sinä päivänä. Äkisti vointi vaatikin tarkempaa seurantaa osastolla. Katkerasti itkien hän joutui taipumaan lääkärin määräykseen.

Hyvin päättyneen raskauden ja onnellisen perhetapahtuman jälkeen sain osastolle kauniin kortin. Tämä synnyttäjä halusi selittää käytöstään antamalla näiden mansikkaleivosten ohjeen minulle. Ja täytyy myöntää, että ymmärrän häntä. Niin herkullisia ne leivokset ovat ja kovin suuritöisiä. Niiden tekeminen vaatii suunnittelua ja valmistelua etukäteen. Leivon näitä herkkuja kesäisin yhden ainoan kerran, mansikka-aikaan ja lämmöllä muistelen tuota perhettä.

Niin, elämä ei mene sunnitellun käsikirjoituksen mukaan koskaan. Kaikista vähiten kirjoitusta noudatetaan raskautta ja synnytystä koskevissa kohtauksissa. Toivottavaa tietysti olisi ettei näihin asioihin edes sellaista laatisi... Apua! UUUUuups!!! Lipsahti... Näitä vuorosanoja täytyy taas alkaa mieleen palauttelemaan.

Mehuista puheenollen tein jälleen iloisen löydön kyläkaupastamme. Olin lukenut aikaisemmin blogeista jo kuuluisuutta saaneesta ruotsalaisesta Seljankukkamehusta ja ihmeekseni löysin sitä myös kyläkauppamme hyllystä. Oivallinen janonsammuttaja tuokin näin helteellä. Ja jälleen sain muistutuksen siitä, että kyllä kyläkauppa aina yhden Tukkimiehen voittaa.

Lapsiakin vissiin pitäisi juottaa hirveästi näin kuumalla. Tämä helle ja siitä aiheutunut nestehukka ovat tehneet meidän kahdesta piltistä aivan kamalia riiviöitä, joista vieraamme ovat saaneet pientä esimakua. Huomenna heille tarjoillaan makoisaa raparperimehua ja toivotaan käytöksessä tapahtuvaa muutosta.

Iloa ja valoa, Noora

lauantai 20. kesäkuuta 2009



Juhannusta on vietetty sateisessa säässä perheen ja sukulaisten kanssa. Grillailua, maitorieskaa, yhdessäoloa, saunaa, golfia ja herkkuja. Ja se mansikkakakku, joka ei vieläkään loppunut kesken. Siis hyvin perinteistä.

Lapsuudessani keskikesän juhlaa vietettiin aina mökillä yhdessä sukulaisten kanssa. Juhla alkoi aina leikkimökin siivouksella yhdessä serkkujen kanssa. Lipunnostoon pääsivät lapsista ne, jotka olivat partiossa, minä en. Ja seuraavaksi saatiin palkintoja uimataidossa kehittymisessä. Joku serkuksista oli oppinut uimaan käsipohjaa, toinen hyppäämään pääedellä veteen, kolmas selkäuinnin.

Muistan erään juhannuksen aatonaaton. Tiesin, että eräs serkkuni tulee saamaan seuraavana päivänä palkinnon pääedellä veteen hyppäämisestä. Niinpä vietimme iskän kanssa mökin laiturilla illan. Ja niin siinä suuressa seremoniassa, juhannusaattona myös minä sain vaarin vanhan uimapalkinnon, koska olin minäkin kyseisen taidon oppinut. Muistan vieläkin sen jännityksen, kun taidosta piti näyte antaa koko suvun seistessä jyrkillä kiviportailla rannassa. Hyppy meni nappiin; vartalo suorana, jalat yhdessä, renkaan läpi veteen. Ja kaikki taputtivat.

Lapsuuden kesät olivat aina aurinkoisia ja lämpimiä. Kunnon pessimistin tavoin, on minun sanottava, että nyt kun juhannus on vietetty, päivä sitten alkaa lyhenemään ja voimme kynttilät kaivaa esille. Katsokaas, kuulun niihin ihmisiin, joiden viikonloppukin päättyy lauantai-iltaan...

Onneksi ensi viikoksi on kuitenkin luvattu lämmintä! Aurinkoista viikkoa kaikille! Minulle on tulossa paketteja...

Iloa ja valoa, Noora

perjantai 19. kesäkuuta 2009

Juhannusherkku


JÄÄDYKE

2 dl siivilän läpi puserrettua mansikkasosetta
2 dl kuohukermaa
1 keltuainen
1 1/2 dl tomusokeria

Keltuainen ja sokeri hierotaan vaahdoksi. Mansikkasose sekoitetaan joukkoon. Kerma vatkataan ja vaahto lisätään joukkoon. Pakastetaan.

Annoskoko on hyvin pieni ohjeessa. Itse tein sen kolminkertaisena. Tämän vaaleanpunaisen herkun myötä toivotan teille Herkullista Juhannusta!

Iloa ja valoa, Noora

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

"Minä kaipaan vanhaan kotiin takaisin"




"Minä kaipaan vanhaan kotiin takaisin.
Siellä ikkunasta katsoin piilipuuta.
Minä kaipaan vanhan pihan oravaa.

Lasta ei saa uuteen kotiin kuljettaa.

Lapsen paikka on vanhassa kodissa.
Lapsi ei viihdy muuttokuormassa.
Lapsi ei tahdo uutta kaveria.
Vanhat ovat paljon parempia

Minä kaipaan vanhaan kotiin takaisin.
Siellä verhon takaa katsoin täysikuuta.
Minä kaipaan vanhan pihan harakkaa.

Lasta ei saa uuteen kotiin kuljettaa"


Säv. Iiro Rantala, san. Sinikka ja Tiina Nopola

Risto Räppääjä on meidän sadepäiviemme pelastaja. Saa meidän perheelta viisi tähteä, toimii yksi vuotiaasta lähes nelikymppisiin. Tämä kappale saa meissä kaikissa aikaan suuria tunteita. Yhdelle tulee pissahätä, joka vaatii poistumaan paikalta. Toisen silmään lennähtää äkisti joku roska ja eräs itkee vuolaasti ja syvästi katuen traumoja, joita on saanut jälleen kerran aikaan lapsilleen.

Toisaalta taas "elämä ei ole hassumpaa...!"

Iloa ja valoa, Noora

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Ihanuuksia



Sain perjantaina ihanan lähetyksen Tampereelta. Sisustusliike Harmonian Kirsi lähetti nämä minulle. Tyynen 1-vuotis synttärijuhlia vietetään pian, joten juhlia silmälläpitäen tilasin nuo ihanuudet. Kauniita ovat, kiitos Kirsi! Mukavaa, että te entiset naapuritkin olette Kirsin ihanaan kauppaan löytäneet. Ja kaikki uudetkin ihmiset, menkää ihmeessä Vuorentaustantielle tutustumaan puotiin. Kovin mielelläni minäkin luonasi tulisin poikkeamaan ja jutustelemaan kauppamatkalla. Mutta ehkä nähdään pian! Tervetuloa!

Nuo kirjaimet suunnittelin eteisen ja keittiön väliseen puiseen kattopalkkiin kiinnitettäväksi. Jos tarkkaan katsotte, äiti ei ollut riittävän nopea kirjainten kiinnittämisessä. Ne saivat nimittäin kovin "kotoisat" koristukset mustekynästä kaksosten toimesta. Ehkä nuo koukerot lisäävät vielä kirjainten tehoa, kotoisuutta. Näin on pakko ajatella, ei nimittäin lähde koukerot pois, ei edes Mummilla.

Meillä on ollut mukava viikonloppu. Saimme ystävät kylään Tampereelta. On pelattu golfia loistavassa säässä jokakesäiseen tapaan, kun veljeni järjestämä St Michel Invitation-kilpailu taas järjestettiin. Lapset ihmettelivät pupuja Anjan Puistossa ja Naisvuoren näkötornista ihailtiin maisemia. Munkit jäivät vielä testaamatta. Maistetaan myöhemmin, saako Pyynikki kilpailijan...

Lisäksi viikonloppuun on mahtunut ihania uutisia maailmalta. M:lle ja P:lle lähetämme kovasti onnenhalauksia! Ja iloisiauutisia kantautui myös Sveitsistä. Täytyy myöntää etten ole yhtään pahoillani siitä, että meillä ei ole enää mahdollisuutta vierailla luonanne. Ihanaa saada teidät takaisin!

Taas on alkukesä sujahtanut ja valmistaudutaan juhannusjuhliin sekä kovasti odotettuihin nimpparijuhliin. Viimein koittaa se aamu, kun Pikku Kakkosen täti sanoo meidän Siirin nimen. Se on tärkeää se!

Iloa ja valoa, Noora

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Kesäretki









Kuinka kummassa lapset venähtävät 12 tunnin aikana tai miten ihmeessä niistä riiviöistä tulee samassa ajassa maailman suloisimpia olioita tai kuinka 12 tunnin jälkeen voi olla niin pinkeä ja uhkea olo sekä olemus?

Olin tänään retkellä Loviisassa ja Porvoossa.

Hyvät retket sisältävät hyvää ruokaa ja suussa sulavia herkkuja, rentouttavaa seuraa, kauniita maisemia ja ihania tavaroita. Tämä päivä sisälsi kaikkea tätä. Kiitos vielä matkaseuralaisille mukavasta päivästä! Otetaanko jo ilmottautumisia vastaan seuraavalle retkelle? Ihanaa, että täälläkin voin tehdä retkiä. Heti tuntuu paljon kotoisammalta.

Ja koska kotioven avattuani, syliini juoksivat kotiinpaluustani onnelliset lapset (miehestä puhumattakaan...!) ja koska äitikin oli onnellinen heidät (ja miehen)nähdessään, voidaan päivää pitää varsin tervetulleena vaihteluna ja hyvin onnistuneena. Eikö?

Tein matkalla pieniä ostoksia, joista varmaankin näette joskus kuvia. Voin kuitenkin nyt kertoa, että Loviisan torilta ostin matkaseurueeni yllyttämänä pionin, sillä puutalossa täytyy kuulema sellainen pihalla olla.

Nyt istutuspuuhiin. Kuoppahan ei saanut olla liian syvä...

Iloa ja valoa, Noora

maanantai 8. kesäkuuta 2009





Tänään postipoika toi odottamani kirjan. Se on esitelty jo monissa blogeissa, mutta minunkin piti saada omani. Kirja on ihana. Siis Anna Örnbergin Ljust & Lantligt. Kauniita kuvia koko kirja täynnä. Selailin noita unelmia jo päiväkahvilla unelmatortun kera, mutta aikomukseni on syventyä siihen pian.

Kirjassa on ohjeita ompeluun, nikkarointiin ja pieneen väkertelyyn. Kirjan mukaan on hyvin yksinkertaista tehdä valaisin lasikulhosta...niin ja mies saa toteuttaa itseään, kun rakentaa minulle kirjan ohjeiden mukaan pöydän, jossa on suloinen piparkakkureunus. Maltan tuskin odottaa :)Siinä sivussa minä surautan ihanaisen tilkkutäkin ompelukoneellani, johon en saa pujoitettua lankoja niin, että jälki olisi siistiä. Jäljestä huolimatta leikkimökissä on muuten verhot ja lastenhuoneessa on sänkyjen päällä uusia tyynyjä. Ne kaikki näyttävät hienoilta kun katsoo kaukaa, mutta epäilen, että viimeistään pesussa ne saumat aukeavat.

Viisainta on siis tyytyä lueskelemaan kirjaa sekä unelmoimaan ja jätää töiden tekeminen muille. Unelmatorttuakin on vielä vähän jäljellä.

Kiitokset kaikille uusille lukijoille ja tuttavuuksille, jotka olette sivuillani vierailleet ja jättäneet kommentin tai kirjoittaneet minulle sähköpostia. Mukavaa, että Huldan Huone on saanut niin hyvän vastaanoton. Pupuneiti tervehtii portaillamme teitä kaikkia!

Iloa ja valoa, Noora

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Kirpparikierros



Vietin tänään mukavan aamupäivän kierrellen torilla järjestetyssä suurella kirpputorilla. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja myyjiäkin mukavasti. Tapasin myös muutamia tuttuja vuosien takaa, oli kiva nähdä. Tein myös löytöjä.

Tuo ylläoleva rottinkisänky saa parhaillaan valkoistaväriä pintaansa. Siitä tulee ihastuttava sänky Tyynen Tuija-vauvalle. Tuskin maltan odottaa, että pääsen vuodetta petaamaan. Tämä siis ennen-kuva, jälkeen-kuvan näette myöhemmin.

Ja toinen ostokseni oli tuo valkoinen pikkupöytä, joka ehkä vielä hakee paikkaansa. Torille jäi vielä pari matkalaukkua ja suloiset, kirjaillut tyynyliinat. Ehkä joudun tekemään vielä uuden reissun, sillä kovasti nämä tavarat ovat mielessäni.

Olen saanut myös lupauksen eräästä vanhasta lasikannusta, joka pian saapuu meille. Se sopii täydellisesti uuden peilini eteen köyhäinhopeisten kynttilänjalkojen seuraksi. Mukavaa, että myös äitini oli samaa mieltä tuosta kannun uudesta paikasta.

Koska tänään on sunnuntai, toivotan myös herkullista pannukakkupäivää kaikille!

Iloa ja valoa, Noora

lauantai 6. kesäkuuta 2009

Kukkia








Kukkasia pihaltamme. Suuria ja pieniä, hentoja ja voimakkaita, riippuvia ja roikkuvia. Vaatimattomia ja näyttäviä. Kauniita kaikki.

Osa äärimmilleen avautuneena, täydessä kukassaan tavoittelemassa auringon sädettä. Toiset vielä nupuillaan odottamassa vuoroaan, valmiina. Muutama jo tehtävänsä tehneenä, lakastuneena.

Nyppimistä, kastelua, lannoittamista. Suojaamista hallalta, sateelta, tuulelta, paahteelta ja paisteelta. Työtä jokaisen kukinnan eteen, ihastumista ja kyllästymistä.

Uusia kokeiluja, tuttuja ja varmoja.

Vaaleanpunaisia kaikki; harkiten ja vertaillen valitut. Parhaat yksilöt.

Minä puutarhurina...

Iloa ja valoa, Noora