keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
Vappuvaatteet
Heips pitkästä aikaa! Muutto sai aikaan pienen tauon, mutta täällä ollaan vielä elossa. Terveisiä siis Mikkelistä!
Myö ollaan kotiuduttu hyvin ja kotikin on saatu aika hyvin valmiiksi - tuntuu kodilta! Kyllä lisätila tuli tarpeeseen, etenkin kodinhoitohuone on hyvä olla olemassa. Olemme jopa ehtineet tutustua naapureihin ja kujallamme järjestettäviin vappujuhliin saimme kutsun.
Lapsilla on naapurustossa paljon samanikäistä seuraa. Nyt tutustutaan uusiin kavereihin ja samalla huudetaan yöllä rakkaan Iidan perään, sukulaissielujen erottaminen tuntuu äidistä riipaisevalta. Tässä tilanteessa lupaus kesäisistä vieraista kuitenkin lohduttaa Siiriä. Mopoilu on tällä kujalla myös suosiossa, mistä Onni on innoissaan. Kengät kuluvat täälläkin!
Mutta katsokaa hyvät ihmiset mitä ostin itselleni läksiäislahjaksi! Putiikki Rannalla toteutti jälleen unelmani! Odd Mollyn virkattu takki on miellyttävää puuvillaa ja selässä olevat kirjailut ovat suloiset, tampista puhumattakaan. Tällä takilla on varmasti käyttöä Suomen suvessa ja syksyllä se sopii mainiosti Ugg-saappaisiini. Siis todella hyvä hankinta!
Ja entäs sitten tuo suloisista suloisin mekko! Kuin unelma. Mekko on täynnä ihania yksityiskohtia: nappeja, nauhoja ja pitsejä. Tällä mekolla käyskentelen uudessa, upeassa puutarhassani istutuksiani ihailemassa tai juhlin kesähäitä. Käy siis moneen tilaisuuteen. Ihana sekin!
Myös miehelleni ostin muutamia pikee-paitoja, sillä Putiikissa Rannalla on myös hyvä valikoima miesten vaatteita tarjolla. Onneksi Miira on avannut myös verkkokauppan, joten meidän pitkämatkalaisten asiakkaiden on jatkossakin mahdollisuus asioida Putiikissa. Kiitos Miira ihanista vaatteista ja ihanasta ystävyydestäsi!
Minulla on nyt vappuvaatteet oli ilma sitten kesäisen lämmin tai hieman viileämpi! Hauskaa Wappua!
Iloa ja valoa, Noora
perjantai 17. huhtikuuta 2009
Tämä viikko on ollut täynnä haikean suloisia jäähyväisiä, mutta samalla lupauksia siitä, että ystävyys ja yhteydenpito säilyy välimatkasta huolimatta.
Työpaikallani, Ava-Klinikalla järjestettiin minulle hieno läksiäisjuhla mahtavine tarjottavineen. Siitä on jo monta vuotta kun viikuksen varjossa, virheässä sohvassa istuen haaveilin unelmien työpaikasta kaakeliuuneja ihaillen. Ja unelmistahan viimein tuli totta, monista - ainakin kolmesta.
14 vuotta sitten köyhänä, savolaisena lukiolaistyttönä tulin au pairiksi Tampereelle. Toiset lähtivät aivan muualle, paljon kauemmaksi. Mutta Tampereessa oli aivan tarpeeksi seikkailua minulle ja Mallun kanssa surimme sitä, ettei kaupungilla tullut yhtään tuttua kasvoa vastaan.
Silloin päätin satsata kosmetiikkaan ja ostaa laatua. 160 mk maksanut Joe Blascon luomiväri tuntui kalliilta ostokselta, mutta uskoin myyjään, joka vakuutti sen laadusta.
On kulunut 14 vuotta. Luomiväriä on käytetty päivittäin luomiin, kulmiin ja rajauksiin. Viimeisiä värihiukkasia viedään nyt. Väri kesti Tampereen vuodet, nyt ollaan uuden edessä. Kestääkö seuraava paletti 14 vuoden ajan? Missä olemme silloin?
Nyt suuntaamme kohti Espoota kutsujen merkeissä. Lapsille on luvattu pääsy Huimalaan enonsa kanssa sillä aikaa kun äiti Saaran kanssa pitää kutsuja. Kunhan vain kutsujen emäntä selviäisi ensin leikkauksesta. Joten pikaista paranemista, auto on jo pakattu!
Iloa ja valoa, Noora
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Virvon, varvon
keskiviikko 1. huhtikuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)