sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Lastenhuoneesta


Meillähän kaikki kolme vanhinta lasta jakavat yhteisen huoneen. Tästä syystä olen päätynyt raikkaaseen puna-siniseen väriyhdistelmään, jota tyttöjen "puolella" hieman vaaleanpunaisella maustetaan.

Koska väritys taisi alunpitäen lähteä juuri noista Mailegin rumpupurkeista, olin tyytyväinen kun satuin löytämään samaan "sarjaan" sopivat matot Zara Home- mallistosta. Koska lattialle tuli väriä valkoisen maton tilalle, piti ruudulliset verhot vaihtaa valkoisiin. Ja jos satutte huomaamaan, niin Onnin yöpöydällä ovat Emilian tekemät ihanat sydämet. Mamman verannalta lähti mukaan tyyliin sopiva tuoli.


Siirin ja Tyynen puolelle taas löysin kaupan ilmoitustaululta vanhan pulpetin. Se on maalattu paksulla, valkoisella maalilla ja vaatisi ehdottomasti maalinpoiston jos siitä hienon haluaisi. Saa nyt kelvata, sillä luulen, että perheemme taiteilija tulee muutaman koukeron tuohonkin kalusteeseen piirtämään. Kiva se on jokatapauksessa ja erinomainen koululeikeissä.



Syyslomavierailtamme saimme ihanan kirjavinkin. Onneli ja Anneli ovat minulle itsellenikin aivan uusia tuttavuuksia. Tuon kirjan myötä huomasin aivan uuden ulottuvuuden äitiydessäni: Minulla onkin jo niin isoja lapsia, että heille voi jo lukea jotain oikeaa ja ihanaa. Maltan tuskin odottaa, että pääsen tutustuttamaan tytöt Annan tai Tiinan tai Maleenan kaltaisiin kirjoihin.

Onneli ja Anneli ovat parhaat ystävykset, toinen vaalea ja toinen tumma ja he asuvat ihan omassa, sievässä talossaan. Luemme kirjaa iltasatuna. Tarina on vielä aivan alussa, mutta jo nyt olen itsekin ihastuksissani pienen, sievän talon huonekuvauksista. Taitavasti kirjoitettu kirja, joka on ehkä hiukan vanhemmille lapsille suunnattu, mutta kyllä jo viisivuotiaatkin jaksavat tarinaa seurata.

Satumaista sunnuntai-illanjatkoa teille ja samalla myös mukavaa viikonalkua. Minulla onkin tulossa kiva viikko, sillä pääsen keskiviikkona Porvooseen korupäiville ja siten myös erääseen ihanaiseen kauppaan... Maltan tuskin odottaa!

Iloa ja valoa, Noora

8 kommenttia:

3:n äiti kirjoitti...

Kaunista =)

Tarleena kirjoitti...

Kaunis huone. Onneli ja Anneli ovat ehdottomasti omat suosikkikirjani lapsuudesta, luin ne moneen kertaan. Ostin nyt aikuisena nämä kootut teokset, ja luin yhdeltä istumalta - taas kerran- läpi koko kirjan. Aikuisena oli jännä huomata, mikä kirjassa viehätti niin suuresti lapsena.

Sari kirjoitti...

Tuo lasten huone on huippis. Siellä saisi aikansa kulumaan ihan vain kaikkia pieniä yksityiskohtia katselemalla. En muistanut paikan päällä sanoa, mutta pidän kovasti tuosta seinän väristä! Se on mukavan erilainen ja miten helppo siihen onkaan yhdistää niin tyttömäisiä kuin poikamaisiakin sävyjä.

Minäkin odottelen sitä, että poika alkaisi oppia kuuntelemaan "oikeita" satuja. Nyt kun touhu on enemmän vielä kuvien katselua. Tosin moni sanoo, että sitä saakin lukea kurkku käheänä samaa satua kyllästymiseen asti..

Elina kirjoitti...

Hyvälle näyttää:-) Mekin viime viikolla soiteltiin kirpparin seinältä löytyvään numeroon, jolla oli myös kahdenistuttava pulpetti myynnissä, mutta oli ehtinyt jo mennä. Olisikohan yritetty samaa tavoitella:-)
Meillä luetaan ahkerasti kirjoja joka ilta, koiramäen sadut ovat nyt IN.
Oikein mukavaa Porvoon reissua!

Noora kirjoitti...

3:n äiti: Kaunis kiitos!

Tarleena: Tänään jäi satu lukematta, kun piti katsella tansseja niin pitkään. Kyllä kellojen siirtäminen sekoittaa pienten ihmisten elämän kokonaan. Maltan tuskin odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu kirjassa...

Pitsinenäliina: Ne entiset punaiset seinät piti saada jotenkin peittoon ja tuo sininen tapetti löytyi alekorista 5 e rulla. Tykkään myös sen sävystä ja todella rohkea veto, kun muut seinät meillä ovat valkoisia!

Elina: Kiitokset sullekin! Varmaankin olemme saman pulpetin perässä olleet. Huomasin myös mainoksen myös kirpparinkin seinällä. Hintaakin sain tingittyä pyydetystä.

Piia kirjoitti...

Tuosta pulpetista olen kateellinen, sellaista kun olen yrittänyt etsiä kauan!
Meillä luetaan paljon ja joskus kilpaillaan kumpiko saa lukea kun on niin kivasta kirjasta kyse. Risto räppääjistä ja heinähattu ja vilttitossusta tykkään kovasti ja lapset myös;)

Noora kirjoitti...

Piia: Mulla meni pari pulpettia sivusuun, mutta viimein onnisti. Meillä Räppääjää ja Vilttitossua on vasta katsottu DVD:ltä, tosin Vilttitossu on kiellettyjen listalla tällä hetkellä, sillä se kamalan ruma puhetyyli tarttui lapsiin. "TYHMÄ!" Ihmettelen miksi niin kiva elokuva on pilattu, kai vähempikin olisi riittänyt. Täytyy kokeilla siis kirjana!

Lenni kirjoitti...

Ihanaa, olet löytänyt Onnelin ja Annelin. Mun lapsuuden suursuosikit. Luin niitä omalle tytöllenikin ja luen vieläkin. Ne on vaan niin huippuja, kaikkien pikkutyttöjen unelma. Kauniit huoneet olet sisustanut lapsille!