
Jokailtaiseen tapaan tehtyäni blogikierrokseni, huokaisin syvään. Kuinka monta tuntia teillä muilla on vuorokaudessa?
En ole ehtinyt tänään ompelemaan, askartelemaan tai asettelemaan kynttilänjalkoja. En ole ehtinyt mitään muuta kuin ruokkimaan, vaihtamaan vaippoja, korjaamaan likaisia astioita koneeseen, tyhjentämään pottia, pesemään vessaa, laittamaan suppoja, vaihtamaan DVD-levyä, petaamaan sänkyjä, niistämään nenää, antamaan välipalaa, imuroimaan lattialle kaatuneet hama-helmet...
Tämän kaiken lisäksi pitäisi itse harrastaa urheilua ja tietenkin myös kulttuuria, lasten tulisi myös harrastaa; heitä pitäisi siis kuljettaa harrastamaan, heidän kanssaan pitäisi myös ulkoilla ja opettaa kirjaimia ja tehdä savitöitä. Pitäisi leipoa itse maittavia sämpylöitä ja pullia ja tehdä ruokaa miehelle, joka käy töissä. Pitäisi hoitaa parisuhdetta, nähdä ystäviä, sukulaisia, kummilapsista nyt puhumattakaan.
Minä kävin tänään yksin ruokakaupassa. Olin siellä, katselin jokaisen hyllyn hyvin tarkkaan. A-haa, Lantlivia löytyy myös kyseisestä kaupasta, mietin pitkään minkä pesto-purkin ostaisin, vaippahyllyssä oli uusia, kivoja vaippapaketteja, valitsemani mangososeen palasin vaihtamaan persikkaan, ostin jopa itselleni uuden hammasharjan vaihtelun vuoksi. Tullessani kotiin olin jo niin virkistynyt, että oman kodin ikkunoista näkyvät pikkulamput näyttivät ihanilta ja kynttilät paloivat kauniisti lumisissa lyhdyissä. Oli kiva tulla kotiin!
Huomenna on taas uusi päivä, mutta sitä ennen hieman nautiskelen ylläolevista ja pesen hiukseni. Nämä ovat vissiin ne ruuhkavuodet, vaihdevuosia odotellessa...
Iloa ja valoa, Noora