Vaatteita lapsille

...tai oikeastaan Tyynelle. Mieheni kaivaessa tänä aamuna lipastosta Tyynelle vaatteita päiväkotiin, ei mitään löytynyt. Ei myöskään pyykkikorista, joka taas pursuaa puhtaita vaatteita kaappeihin laitettavaksi. Kaikki tytön vaatteet olivat viruneet, menettäneet värinsä pesussa tai sisälsivät ruokatahroja. Sain käskyn mennä ostamaan lapselle vaatteita, nimenomaan Tyynelle. "Tunikoita ja leggareita!" kuului käsky.

Ja minä toteutin itseäni antaumuksella kun kerran käskyn sain. Tyyne sai uusia vaatteita, mutta ostin toki tasapuolisuuden nimissä myös muille lapsille jotain pientä. Myös vauva sai osansa.

Vaikka olenkin kuullut, että vaaleanpunainen väri ei ole kaunis, vaaleanpunaisiin puettujen tyttöjeni seistessä vieressä, ostin juuri sitä väriä kaikissa sen ihanissa sävyissä. Lisänä pitsiä, kimalletta, ruusuja ja aplikointeja. Uskon, että teistä lukijoista löytyy muitakin, jotka tuohon väriin pikkutyttöjänne puette. Uskon, että ymmärrätte!

Täytyy vielä palata eiliseen virpomiseen. Eihän minun prinsessasieluinen tyttäreni miksikään noidaksi suostunut sitten pukeutumaan. Hän esiintyi kevätkeijuna. Onni oli uskollisesti kissa enonsa vanhoissa tamineissa ja Typy tanssahteli varpaillaan pupuna. Virpominen jatkuu vielä tänään, kun Mumma ja Vaari ovat kotiutuneet serkkupojan luonta. Aamos-vauva pääsi jo eilen kotiin alle vuorokauden ikäisenä. Ja kuulema imetys ja hoidot sujuvat hienosti huolimatta vähäisistä sairaalassaolopäivistä. Siinä olisi oppimista sinne ja tänne...

Iloa ja valoa, Noora

Virpomisvalmisteluita

Vietimme perjantai-iltaa arkarrellen tyttöjen kesken. Pojat keskittyivät palkinnoksi saadun legoaluksen rakentamiseen sillä aikaa.

Huomista päivää odotetaan kovasti. Mummalta kävimme hakemassa omat, vanhat virpomisvaatteeni, jotka Mummoni, Hulda Josefiina aikoinaan teki minulle mustalaisleikkeihin. Nuo vaatteet sopivat mainiosti kyllä myös pikkunoidalle, tiedän sen kokemuksesta.

Virpominen oli suuri tapahtuma lapsena. Parhaan ystäväni kanssa kierrettiin tuttujen ovien takana. Veljeni kulki uskollisesti mukana kissaksi pukeutuneena. Suurin ja parhain oksa säästettiin aina opettajalle ja hänen ovensa takana seisominen olikin kaikkein paras hetki.

Nyt omien lasten myötä on hienoa palata noihin hetkiin ja muistoihin. Sääli vain, että nykyisin tympeät ihmiset tuntuvat pilaavan lapsilta nuo hetket, joista voisi kivoja muistoja elämään jäädä. Meillä ainakin ovi aukeaa ja yllätyksiäkin olemme hankkineet pienille virpojille, lapsetkin odottavat noita-akkoja ovellemme. Sitä ennen pitäisi ehtiä laittaa eilen jo ostamani pääsiäiskukat ovellemme. Lisäksi jännitämme ja supistelemme mukana, kun lasten Luukas-serkku saa tänään pikkusisaruksen- todennäköisesti tänään...!

Iloa ja valoa, Noora

Iloa ja väriä

Ajattelin, että tämän keväisen auringonpaisteen lisäksi olisi kiva saada kotiin jotain keväistä; pääsiäistäkin. Tässä tulos retkestäni. Pitihän sitä Huldan Huoneenkin ovea hieman raottaa, jotta puuhun saatiin muutama lintunen asukeiksi. Lapset ainakin tykkäsivät, mies vähemmän. Aika värikäs tunnelma ja lapsekaskin, mutta kyllähän joskus saa lapsettaa. Iloista ja värikästä!

Aurinkoista viikonalkua!

Iloa ja valoa, Noora

Puuteriroosa...

Saanko esitellä teille kevät-takkini! Kun näin tuon ihanuuden Putiikin nettikaupassa, oli minun se aivan pakko saada omakseni. Olen vallan ihastunut tuohon väriin.

Koska minulla on tuo samainen takki myös harmaana, tiesin kuinka monikäyttöinen se on. Nyt ajattelinkin säästää tummenpaa takkia syksyyn ja käyttää tätä uutta hempukkaa näin kevätauringon jo mukavasti paistaessa. Olenkin ottanut takin jo käyttöön ja mukavasti sillä tarkenee. Edellistä käytin myös kesällä viileinä iltoina sekä harmaina päivinä, joita niitäkin muutama aina Suomen suveen mahtuu.

Olen siis suunnattoman tyytyväinen ostokseeni, kuten varmaan jo olette rivien välistä ja päältäkin voineet lukea! Tykkään, tykkään, tykkään...

Huldikseen saapui tänään myös kevät! Ihania Mailegin pupuja, kukkia, lintuja, herkullisia servettejä ja pääsiäistä. Ruukkuja ja parvekelaatikoita sekä valkoisia kannuja. Nyt ruohot itämään ja sipulikukat ruukkuihin!

Iloa ja valoa, Noora

Arvonta on suoritettu

Juhlallisen tunnelman vallitessa arvoimme lasten kanssa illansuussa voittajat Huldan Huoneen arpajaisiin osallistuneiden joukosta. Meitä kaikkia jännitti kovasti.

Onni sai kunnian nostaa ensimmäisen paperilapun... Ja sieltä paljastui onnellinen voittaja: PÄIVI!!!

Seuraavaksi oli Siirin vuoro. Hänen lappusessaan komeili ALLIDAALIAN nimi. Onnea, onnea myös sinulle!

Viimeinen vuoro osui Tyynen kohdalle ja tuon vuoron odottaminen tuntui olevan aika vaikea tehtävä. Tyyne nosti lasipurkista HELIKAROLIINAN lapun. Onnentoivotukset myös sinne!

Nyt pyytäisinkin kaikkia voittajia ystävällisesti ilmoittamaan minulle sähköpostiini vahvanoora@luukku.com osoitteensa, niin laitetaan paketteja tulemaan mahdollisimman pian.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Ihanaa, että teitä oli noin suuri joukko.
Huomenna esittelen teille sen puuterinroosan ihanuuden, josta jo ennätin puhua aikaisemmin. Arvaatteko minkä merkkinen se on...?

Iloa ja valoa, Noora

Karkkivärejä

Pikaisesti matkalaukkujen pakkauksen lomassa tulin näyttämään minkä suloisuuden löysin tänään kaupungilta. Täytyyhän pikkuneideillä olla tyyli kohdallaan, kun pian starttaamme kohti Espoota ja Luukas-serkun synttäreitä. Hieman suuremmassa koossa laukku olisi ihana myös itselle, mutta nyt siihen saa Siiri matkatavaroitaan pakata.

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille! Lumet sulavat nyt valtavalla vauhdilla ja räystäät tippuvat. Kohta kaivan foliot esiin... Muistutan vielä, että ehditte arvontaan osallistua sunnuntaihin asti. Sitten näytän teille minkä puuterinroosan ihannuuden olen saanut...

Iloa ja valoa, Noora

Naistenpäivän arvonta

Huldan Huoneessa on käynyt yli 50 000 kyläilijää, kiitos teille kaikille käynnistänne. Lukijoitakin on kertynyt upea määrä. Minä kun luulin kirjoittelevani tänne ihan yksikseni, ihmetellen kuka näitä jorinoita lukea jaksaa. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että tämä maailma koukuttaa ja tarjoaa ihanaa virkistystä arkiseen eloon. Runsaan vuoden aikana olen törmännyt ihaniin blogeihin ja jopa ihmisiin niiden takana. Haluan siis ehdottomasti jatkaa tätä!

Sadan postauksen ja 50 000 kävijän kunniaksi, ajattelin juhlistaa Naistenpäivää arvonnalla. Kaikki te ihanaiset, jotka jätätte merkin vierailustanne tähän viestiin, osallistutte Miljögårdenin laventelisydämen arvontaan. Arvotaan 14.3.2010 kolme sydäntä. Mukaan pakettiin laitetaan vielä jotain pikkuista yllätystä kevään kunniaksi. Blogini lukijoille, vanhoille ja nyt joukkoon liittyville annan kaksi arpalipuketta mukaan. Onnentoivotukset siis kaikille!

Pieni poikani kyseli aamulla naistenpäivästä kuultuaan poikienpäivän perään. Pettymystä lieventääkseni vastasin etteivät pojat tarvitse erityistä päivää, vaan jokapäivä on pienen, suloisten poikien päivä!

Onnea, iloa ja valoa siis aivan kaikille meille! Noora

Terveiset Tampereelta osa 3

Tämä saa nyt olla viimeinen osa tästä reissusta. Tässä sen näkee miten tapahtumaköyhää voi ihmisen elämä olla; lyhyestä reissusta saa aikaiseksi näin monta postausta.

Ostosten lomassa tapasimme myös rakkaita ystäviämme. Kiitoksia lähetämme majoituksesta ja maittavista aterioista! Siiri tapasi jälleen rakkaan I:nsa. On ihanaa nähdä, että sukulaissielujen ystävyys voi säilyä välimatkasta huolimatta ja leikki todellakin jatkuu siitä, mihin viimeeksi jäi.

Mielestäni tuossa kolmikkomme yöllisessä kuvassa on aitoa läheisyyttä. Pienellä on turvallista nukkua isojen sisarusten keskellä vieraassa paikassa, tuttujen käsien ympäröimänä. Majapaikkamme siis tarjosi meille kaikille makoisat unet. Vastavierailulle teitä kaikkia tass odotamme!

Halusin esitellä myös ostokseni Sadun kaupasta. Söpöt tossukat, servetit ja vauvalle virkattu helistin. Onnin leluille on hankittu lipasto, jonka vetimet vaihdan nyt uusiin sinipilkullisiin.

Matkamme sai nopean lopun, kun Tyyne sairastui keskenkaiken. Meillä on sairastettu nyt kaikki mahdollinen korvatulehduksista, vatsataudin kautta keuhkokuumeeseen ja koko perheen voimin. Hiihtolomaviikkoa käytetäänkin nyt sitten toipumiseen.

Ajatelkaa, täällä meilläpäin pitää sairaan lapsen kanssa mennä näytille neuvolaan saadakseen todistuksen kotonaolosta, puhelinsoitto ei riitä. Meillä tällainen vaatimus tarkoitti auton lainaamista sukulaisilta(emme omista kuin yhden ajopelin, jolla äiti oli töissä) jotta isä saattoi kiikuttaa oksentelevan, 39 asteen kuumeessa olevan lapsen sisaruksineen näytille. Ihmetellään sitten noiden tautien leviämistä! Itse kun pyrin katkaisemaan kierteen esimerkiksi sillä, että myös muut lapset ovat kotona, jos yksi sairastaa. Eikä tuo neuvolakäynti tarkoita sairaanlapsen tutkimista vaan ainostaan todistuksen kirjoittamista työnantajalle.

Ihmettelen sitä, että itse olen kykenevä arvioimaan oman sairaslomani tarpeen, mutta alaikäisten lasteni kohdalla en siihen pysty. Mielestäni ristiriitaista!

Mitenkäs tämä juttu nyt tällaiseen asiaan pompsahti? Pääasia kuitenkin on, että tälläerää näyttäisi siltä, että taudit on voitettu täälläpäin ja toivotaan ettemme kauheasti niitä eteenpäinkään siirtäneet!

Iloa ja valoa, Noora

Terveiset Tampereelta osa 2

Tässä muutamia lupaamiani kuvia Putiikki Rannalla puodista; sen kevätuutuuksista ja tunnelmasta.Tuotteita monenlaiseen makuun ja tarkoitukseen. Reipasta ja raikasta sekä hienostunutta sekä hillittyä. Tuotteitahan löytyy myös miehille ja lapsille.

Olisipa vain ollut riittävästi aikaa tutustua valikoimaan. Ajattelinkin lähettää mieheni vielä hakemaan tuon vaalean sinisen paitiksen ihanine hihoineen. Se jäi mieltäni kaivelemaan. Hän kun on menossa taas Tampereelle viikonloppuna pitämään spinningtuntia paikalliseen liikuntakeskukseen vierailevana tähtenä.

Seuraavaksi siirrymmekin ostoksiin, joita tein toisesta pikkuisesta putiikista. Myös sen uusissa, suloisissa tiloissa pääsin vierailemaan viikonloppuna.

Iloa ja valoa, Noora