Helteisessä säässä ajelimme tänään Lahteen kummityttöni ylioppilasjuhliin. Toteamus siitä, että lapset tulevat puolet kummiinsa ei nyt aivan tainnut pitää paikkaansa, kun ällien laskemiseen eivät yhden käden sormet riittäneet... Hieno suoritus O.! Nyt vielä viimeinen rutistus pääsykokeisiin!
Matkalla kirosimme vanhat lippalakkimiehet ja olkihattuiset kesämökeilleen matkaavat mummelit autojensa rateissa. Sen verran vaarallisia tilanteita; ohituksia ja ruuhkia he saivat aikaan tuolla liikenteessä. Joskus yleisten kulkuneuvojen käyttäminen on suotavaa! Tilannetta ei helpottanut yhtään Tyynen kiukuttelu ja imetys ihananaisessa mekossani helmat kainalossa tien pientareella. Tuskan hiki tuli!
Selvittyämme kotiin, järjestimme lasten kanssa Mummalle ja Vaarille kahvikutsut melkein valmiin (verhot puuttuvat edelleen) leikkimökin kunniaksi. Tarjolla oli ihanaisia, viimeviikolla saatuja leivonnaisia mökissä ja juuripaistettuja vohveleita ja jätskiä terassilla.
Nämä varpaistaan ja sormistaan mustat, naamastaan tahmeat, iholtaan pavuiksi paahtuneet lapset olisi pitänyt kuurata juuriharjalla puhtaiksi ennen nukkumaanmenoa. Mutta pomppiminen trampoliinilla, pyöräily ja juokseminen ulkona sai aikaan sen, että uni tuli ennen pesuja. Jatketaan huomenna siitä mihin tänään jäätiin!
" Äiti, koska on kesä?"
" Isillä alkoi tänään loma, joten tänään alkoi myös kesä!"
" No, tuleeko sitten Iida tänään meille?"
Täällä siis edelleen on ikävä, tulettehan meille kesällä?!
Iloa ja valoa, Noora