Harjoituksia

Lapset ovat kolmatta päivää harjoittelemassa viereisessä päiväkodissa, sillä paluuni työelämään lähenee uhkaavasti. Onni ja Siiri ovat vallan innoissaan pääsystään päiväkotiin ja pikku-Tyynenkin toinen päivä oli mennyt jo ilman kyyneleitä. Katsotaan miten tänään... Jokatapauksessa alkuun ja vastaanottoon on perheemme kovasti tyytyväinen. Töihin on mukavaa mennä, kun tietää lasten viihtyvän.

Rauhallisen aamukahvihetkeni jälkeen huomaan hakeutuvani avoimen ikkunan äärelle kuulostelemaan. Kurkistelen viereisen koivikon läpi, josko vilausta näkyisi. Vaan puiden lehdet peittävät näkyvyyden päiväkodin pihalle, pystyn ainoastaan kuulemaan riemunkiljahduksia. Kukaan ei ainakaan itke ikäväänsä, jatkan siis sänkyjen petaamista. Tyynyä asetellessani näen pienten kasvojen jättämän yöllisen painauman tyynyliinassa, yöpaitaa taitellessani huomaan sen tuoksuvan niin tutulta - niin rakkaalta. On ikävä. Huomaan jälleen hakeutuvani ikkunaan, josko pieni vilahdus näkyisi...

Autio koti tuntuu kovin tyhjältä ilman lapsia. Siivoaminenkaan ei huvita, kun kukaan ei ole jaloissa häärimässä. Vielä kaksi tuntia ja sitten voin hakea heidät kotiin!

Iloa ja valoa, Noora

Syysasu

Koska olen elänyt jo piemmän aikaa lähestyvää syksyä, olen valmistautunut siihen myös uusilla vaatehankinnoilla ja asusteilla. Ehkäpä juuri tuo paita on syy siihen, miksi syksyä niin innokkaasti odotan.

Miira oli valinnut Putiikkiinsa minulle aivan uuden tuttavuuden, TineK. Aivan ihania vaatteita ja sisustusesineitä. Mielestäni tuo paita on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin kaunis. Kaunis väri ja ihanat, pitkät kalvosimet.

Tuota paitaa silmälläpitäen ostin taannoiselta Helsingin matkaltamme Zarasta kangaskassin ja paikalliselta HM:ltä löysin asuun sopivan huivin. Kokonaisuuteen kuuluu myös harmaat farkut. Hiuksiin sipaisen syksyisenä, kuulaan kirkkaana syyspäivänä vielä paidan mukana tulleet hiuslenksut. Olenko tyylikäs?

Iloa ja valoa, Noora

Arpa on heitetty

Pikku Kakkosen lomassa pyysin kaksosiani sanomaan pari numeroa, Siiri ensin ja Onni seuraavaksi. Siiri sanoi numeron yksi, joten.... Kesäkukka, sinulle lähtee palkinnoksi vanha valokuva köyhäinhopeisten sydänten kanssa. Osoitteesi munulla onkin, joten postia sinulle tulossa lähipäivinä. Onnea ja iloa!

Onnilta numeroa kysyttäessä vastaus oli 4. Varmaankin siksi, kun vieraslistaa 4-vuotis synttäreille olemme kovasti miettineet viime päivinä. Joten Anne Hennas-blogista, ottaisitko ystävällisesti yhteyttä niin saisin Wc-kylttisi matkaan. Onnea myös sinulle!

Kiitokset teille kaikille osallistumisestanne. Oli mukava lukea viestejänne ja huomata, että sivuillani kyläilee näin paljon mukavia ihmisiä.

Iloa ja valoa, Noora

Arvonnan aika

Ajattelin järjestää arpajaiset elokuun lämpimien, pimenevien iltojen takia, kesäloman päättymisen vuoksi ja siksi, että Huoneessani on jo niin hurjasti käynyt kurkistelijoita. Kiitokset teille kaikille käynnistänne ja tulkaahan toki uudelleenkin!

Tähän viestiin kommentin jättäneiden kesken arvotaan kaksi mukavaa yllätystä. Aikaa arvontaan on osallistua viikon verran eli 12.8. asti. Eli nyt vaan kaikki osallistumaan!

Kuvassa olevalla valkosuklaatuorejuustokakulla herkuttelimme, kun saimme tärkeitä vieraita. Nähtävyyksien ja lastenhoidon välissä oli ihanaa puhua pitkästä aikaa, jatkaa siitä, mihin viimeeksi jäätiin. Kiva, kun kävitte Piia ja lapset! Kiitos, kun te ystävät tulette meitä tänne katsomaan! Se saa välimatkan lähes katoamaan.

Mukavaa loppuviikkoa!

Iloa ja valoa, Noora

Toripäivä

Vietimme aamupäivän Mumman ja Vaarin kanssa aurinkoisella torilla. Ohjelmassa oli jätskiä ja kiertelyä kojujen välissä. Täytyy todeta, että kesäinen tori on parasta Mikkeliä, eikä missään muualla sellaista tunnelmaa voi kokea. Tuohan kerrottiin viime viikolla Tila-ohjelmassakin.

Ostettiin kesäisiä herkkuja: perunoita, herneitä, mansikoita sekä kirsikoita. Kauniit kukkasetkin löysivät ostoskoppaan. Istuttiin torikahvilassa ja syötiin jätskiä.

Marskin valvovan katseen alla on useampi torikahvila. Meidän perhe on aina istunut ainostaa siinä ensimmäisessä, kuten tälläkin kertaa. Olen ymmärtänyt, että puoluejaolla on tässäkin asiassa jotain tekemistä, en tiedä. Nimittäin tästä sini-valkoisesta kahvilasta saa myös lippuja MP:n peleihin, Kissalaiset ostavat omansa jostain aivan muualta. Jokatapauksessa, kahvi oli vahvaa ja lörtsyt makeita.

Lasten herkutellessa, poikkesin katsastamassa muutaman "rojukojun." Ja tein ostoksia. Näistä ei voi puhua löytöinä, sillä maksoin niistä liikaa kovasta tinkimisestäni huolimatta. Mutta silti olen niistä onnellinen.

Kiva päivä, josta nautitaan vielä pienen huilaamisen jälkeen rannalla. Mukaan otan lehden, jonka postilaatolta juuri hain. Kiitos Satu! Tämä on täydellinen päivä. Auringonsäteitä teille kaikille!

Iloa ja valoa, Noora

Perhe lomalla

Lapset pakattiin perjantaina kassien, vaunujen ja lelujen kanssa hikikarpaloita pyyhkien, muutamia voimasanoja käyttäen autoon viettämään iloista perhelomaa pääkaupungissa. Moottori oli tuskin käynnistynyt, kun ensimmäiset eväät repäistiin auki ja pissahätäkin taisi tulla ennen moottoritielle pääsyä. Risto Räppääjä vastaan Titi-Nalle- riitaa ratkoessani mietin, millaista olisikaan matkata ilman ilmastointilaitetta, saati sitten ilman DVD:tä. Kuopuskin saatiin rauhoittumaan tikkarin voimalla, joten saatoimme alkaa nauttimaan matkasta. Matkasta, jonka toteutumiseen oli öitä laskettu ja, jota oli jännitetty kovasti etukäteen.

Tästä odotetusta reissusta tuli mukava ja sääkin meitä suosi. Merenelävät olivat jännittäviä, äiti sai huutaa kovaa vuoristoradassa, leijonat makasivat taas varjossa ja paviaaneilla oli mahtavat pyllyt ja... Siiri niitä ihmetteli kovaan ääneen.

Oman matkani kruunasi kierrokseni Stocmannilla. Hissillä ylimpään kerrokseen ja sieltä hitaasti, jokainen kerros, osasto osastolta alaspäin kiertäen. Välissä nautinto hyvästä kahvista, lierihattujen sovittelua, pehmistä ja lopulta lehtiosastolle päätyen. Näin on on tehty aina, joten täytyyhän perinteitä vaalia. Tosin tämä perinteen vaaliminen kesti aika monta tuntia ja siitähän tuli hieman sanomista. Kierrokseni ei nimittäin rajoittunut ainostaan tähän yhteen kauppaan.

Tuolta lehtiosastolta löysin Leilas Country Living-lehden, joka oli positiivinen yllätys. Erityisesti pidin lehden tekstin ulkoasusta, joka antoi kivan vaikutelman kokonaisuudelle. Raikas, uusi tuttavuus; ostan ehdottomasti myös seuraavan numeron.

Kotiinpäin ajaessamme katselimme vihreää kylttiä, joka neuvoi tien Tampereelle. Matka olisi niin lyhyt, tuumasimme ääneen mieheni kanssa. Hän painoi kuitenkin kaasua ohittaen tuon valoristeyksen.

Reissussa on aina kiva olla, mutta kyllä on ihanaa tulla kotiinkin. Tätä matkaa taas katsellaan nauhalta ja muistellaan pitkään. Kiitos vielä S & S sekä pikku-L, meillä kaikilla oli mukavaa!

Teille kaikille toivottelen mukavaa alkanutta viikkoa ja aurinkoisia lomapäiviä!

Iloa ja valoa, Noora

Onnin huone

Eilen aamulla järjestelin hieman lastenhuonetta vieraita varten. Samalla nappasin muutaman kuvan, kun huone kerrankin oli hetken aikaa järjestyksessä. Tervetuoa siis Onnin puolelle tutustumaan.

Meillä kaksoset jakavat yhteisen, suuren huoneen vielä toistaiseksi. Huoneeseen on molemmille sisustettu omat "huoneet". Muuttomme yhteydessä huone tapetoitiin mielestäni kauniin sinisellä tapetilla. Mielestäni tuo siniharmaa sopii niin tytölle kuin pojallekin. Lastenhuoneen verhoina on ystävältäni saamat vaaleanpunaruudulliset verhot.

Onnilla ja Siirillä on sukulaisilta saadut kunnon puiset sängyt, jotka mieheni oppilaat ystävällisesti maalasivat valkoisiksi. Ikean lipastot kätkevät sisäänsä lasten vaatteet. Onnin lipaston päällä olevan hauskan tanskalaisen sotilasjunan löysin kirpparilta. Sillä on mahdollista harjoitella yhteen- ja vähennyslaskuja. Vielä juna saa toimittaa koristeen virkaa kaikessa rauhassa.

Cars-autojen, junaratojen, brätsien ja babybornien lisäksi lastenhuoneesta löytyy Mailegin pupuperhe, possu ja rumpupurkit, joista äitikin kovasti tykkää ei ainoastaan siksi, että ne sopivat huoneeseen väriensä puolesta. Lisäksi ikkunaa koristaa Outin Minessa-yrityksestä jo pari vuotta sitten tilaamani viiriketju. Samanlaisen tilasin tänä kesänä leikkimökkiä koristamaan.

Tänä päivänä (vai opetettiinko lukiossa, että pitää sanoa "nykyään"?) on haasteellista sisustaa yhteistä huonetta sekä tytölle että pojalle. Mielestäni tavarat ovat suunnattu selkeästi jommalle kummalle sukupuolelle. Myös se, että yhteisessä huoneessa asustaa tytön lisäksi poika, hillitsee hieman intoani sisustaa sitä unelmien prinsessa huonetta Siirille. Niinpä vaaleansininen ja -punainen ovat saaneet rinnalleen reipasta punaista ja sinistä.

Lastenhuone on riittävän suuri jaettavaksi lasten kasvaessa. Katsotaan myöhemmin milloin se tulee tarpeelliseksi. Toistaiseksi kaksoset kokevat yhteisen huoneen hyväksi ja turvalliseksi varsinkin yöllä herätessään ja kömpiessään toistensa viereen jatkamaan unia.

Kiitokset vierailusta! Siirrytään seuraavalla kerralla Siirin puolelle.

Iloa ja valoa, Noora