Yksi hartain toiveeni matkaan lähtiessäni oli nähdä myös kaupunkia ja sen nähtävyyksiä. Koska matkassamme oli mukana yhteensä kuusi alle seitsemän vuotiasta lasta, tämän toiveen toteutuminen ei ollut niin itsestäänselvää. Tämä vaati paljon taukoja, lasten ehdoilla kävelemistä ja runsaita eväitä. Ihmeen hyvin lapsukaiset jaksoivatkin rankat kierrokset ja pitkät kävelymatkat.
Teimme retkemme ominpäin liikkuen julkisilla kulkuneuvoilla paikasta toiseen.
Suurkaupungissa liikkuminen metrolla ja kaksikerroksisella bussilla riitti jo pelkästään seikkailuksi lapsille. Ihmettelyä, mielenkiintoa ja kysymyksiä herättivät myös kertomukset kaupungin ja maailman historiasta.
Vaikka näimme paljon jo näin ensimmäisellä kerralla, jätimme nähtävää tarkoituksella myös seuraavaan kertaan. Myös risteily kaupungin ympäristössä jäi varsin eloisien lasten takia odottamaan kenties joskus tehtävää kahdenkeskeistä matkaa.
Pitkien kävelyretkien jälkeen olikin ihanaa saapua lasten kanssa kotiin hotellihuoneen sijaan ja heittää vapaalle. Pelata ja leikkiä, juosta ja riehua ihan vapaasti serkkujen kanssa. Alakerran herra varmaankin on nyt tyytyväinen tämän remusakin poistumisesta yläkerran huoneistosta.
Matkakertomus jatkuu seuraavassa osiossa...
Iloa ja valoa, Noora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti