Tänään pienen pienet kristallinkiteet näyttävät sameilta lasinpaloilta,
silkinpehmeät nauhat kiinalaistyttöjen näpertelyiltä,
kirkas hopeinen hohto pian tummuvalta metallilta.
Minulla oli unelma, jonka menetin. Oli jotain, josta halusin huolehtia, jota arvostin.
Sitoutumistani ihmeteltiin tavarataivaan edessä. Mielestäni minulla oli kuitenkin riittävät perusteet toiminnalleni:
uskollisuus ja toisen kunnioitus sekä arvostaminen- luottamus.
Miksi itkeä tavaran, rihkaman perään?
Siksi, että pettymys on suuri. Luottamus ja toisen tekemän työn arvostaminen on menetetty. Raha puhuu ja markkinat jylläävät, hyeenat saalistavat.
Siniset silmät olisi pitänyt aukaista jo siinä vaiheessa kun uskollisuuttani ihmeteltiin ääneen.
Pikkuriikkinen puotini kuitenkin jatkaa omalla, arvostamallani polulla. Edelleen seison vakaasti valitsemieni tuotteiden takana, myyn jatkossakin asiakkailleni vain sitä, mitä itsekin ostaisin. Nyt ollaan vain risteyskohdassa, josta on mahdollista valita se oikea tie.
Nyt siis Vågat - 50%
Hakekaa pois jos kelpaa, loput menee kirpparille!
Iloa ja valoa, Noora
16 kommenttia:
Ikavä uutinen ;(.
Toivottavasti kevätaurinko vähän piristää(heti kun se paistaa).
Vågat kyllä kelpasi, varsinkin jos sulowileeni saa halvalla, millon Huldan huone taas auki?
Liikuttavaa tekstiä. Kauan kesti, ennenkuin sain selville, mistä siinä puhutaan...ehken vieläkään tiedä?
Voi, postauksesi kuulostaa niin pettymyksen täyteiseltä ja surulliselta !
En tiedä mistä on kyse, eikä se minulle kuulukaan, mutta ihanaa että kaunis ja viihtyisä puotisi kuitenkin jatkaa :)
Mamssi: Meissä jokaisessa asuu pieni sulovileen! Puoti on auki lauantaina klo 12 alk, tervetuloa hakemaan parhaat päältä!
Mervi: Suuret tunteet ovat nyt pinnassa, :(
Riitta: Kiitos kauniista sanoistasi! Eteenpäin mennään ja uudet suunnitelmat ovat jo kutkuttelemassa!
Ei voi kuin ihmetellä tätä maailman menoa. Harmittaa sun puolesta tosi paljon! Mut mä uskon, tai paremminkin tiedän, että sä putoat tässäkin jaloillesi. En malta odottaa mitä uutta on tulossa; se on varmasti jotain superia. :) Todennäköisesti sä löydät "ne uudet vågat" ja muut hiihtelee perässä. ;) Tsemppiä!
Sari: Tämmöisenä varsinaisena kissaihmisenä koen että tuo vertaus jaloilleen putoamisesta on varsin osuva :)! Ja kiitos sullekin tsemppauksesta! Eiköhän me uuttakivaa keksitä, johan sitä olikin aika uudistua... verkot vaan vesille!
Hei Noora, No voi, mutta epäilen, että vielä osaat olla hyvilläsi tapahtuneesta;) Tiedän monta huomattavasti kauniimpaa , laadukkaampaa ja yksilöllisempää korusarjaa kuin tuo Våga...;)) Tiedän , että löydät uuden mieleisesi sarjan, joka ei keiku joka puodin hyllyllä :)))
Aurinkoa kevääseesi :)
Ystävällisin terveisin, Virpi
Virpi, kiitokset ystävällisyydestäsi! Niin, minä se olen taas tässä tilanteessa... Toivottavasti pääsen pian poikkeamaan luonasi!
No voi harmi. Kuulostaa surulliselta. Olisinpa lähempänä puotiasi, niin saisit minusta uskollisen asiakkaan.
Minä olen koko våga-hypetyksen ajan ihmetellyt, että mikä niissä on niin maksamisen arvoista. Samoista halvoista materiaaleista samoissa hikipajoissa koottuja kuin halvemmatkin rihkamat. Ensin innostuin ruotsalaisesta suunnittelusta, mutta aika pian selvisi korujen oikea "ruotsalaisuus".
En tiedä surusi syytä, mutta olisi mukavaa, jos löytäisit valikoimaasi jotain kestävällä tavalla, myös tuotteiden valmistajia ajatellen, valmistettuja koruja ja asusteita. :)
Just niin, pitäkööt muut hyvänään. Saatpahan olla muita edellä kun valitset jonkun uuden upean merkin. Eli ei muuta ku leuka pystyyn ja kohti uusia tuulia.
Voi harmitus sentään. Onneksi maailma on täynnä kaikkea ihanaa, vaikka tämä lause ei ehkä nyt tunnu oikealle!
Miten tämä kommentoiminen ei taas toimi!
Tarleena: Kiitos, tiedän sen!
Anonyymi: Kommenttisi herättää minussa paljon ajatuksia. Nyt juuri siihen on muuta vaikeaa kommentoida. Kiitokset kun herättelit!
Anonyymi: Kiitti, leukakin alkaa jo pikkuhiljaa nousemaan! :)
Elina: Niinpä, mutta maailmahan on täynnä kauneutta.
Meiltäkin jäi Tampereelta Vågat pois, kun uusi tulokas alkoi myydä niitä viereisessä talossa!:(. Ikävää, että luopuminen tuotteista ei aina ole omasta halusta kiinni vaan joistakin toisista ihmisistä. Varmasti löydämme Noora tilalle jotakin vielä ihanampaa!
Miira, olenkin yrittänyt sinua tavoitella hädässäni. Unohdin kokonaan sen teidän muuttonne. Pikkuhiljaa alan suuresta pettymyksestä toipumaan ja onkin jo kiva suunnitella tulevaa! Terkkuja!
Lähetä kommentti