Olen keksinyt rentouttavaa tekemistä.
Sellaista, jossa ei tarvitse ajatella mitään ja saa olla rauhassa. Sitä voi tehdä myös iltasaikaan nautiskellen kesän lämmöstä; se virkistää sielua ja rauhoittaa. Nyt en puhu purjeveneideiden katselemisesta niiden hiljaisesti lipuessa ohi kallioisen niemenkärjen. En myöskään tarkoita keskipäivän siestaa hellepäivänä, riippumatossa loikoillen kera Fresitalasillisen.
Puhun nyt voikukkien kitkemisestä.
Mikä nautinto onkaan saada se sormenpaksuinen juuri vedettyä maasta kokonaisena! Tunnen suunnatonta voitonriemua saadessani erävoiton tuosta nurmikonvaltaajasta. Olen käynyt loputtomaan taisteluun, tiedän toki sen. Onneksi minulla on kuitenkin voittamaton ase puolellani: fiskars. Plus tietenkin se, että hommaan on tullut himo! Koukuttaa!
Kukanjuuri kerrallaan olen pihan nurmikkoa läpikäynyt ja saalis on melkoinen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pihamme nurmikko loistaisi mahtavana viheriönä. Edelleen siinä on palanut muisto talvisesta luistelukentästä ja apilat rehoittavat, mutta tämä on alku.
Mutta arvatkaapas mitä?!
Aidan toisella puolella ovat myös ne suurimmat ja vihreimmät voikukat...
Iloa ja valoa, Noora
Sellaista, jossa ei tarvitse ajatella mitään ja saa olla rauhassa. Sitä voi tehdä myös iltasaikaan nautiskellen kesän lämmöstä; se virkistää sielua ja rauhoittaa. Nyt en puhu purjeveneideiden katselemisesta niiden hiljaisesti lipuessa ohi kallioisen niemenkärjen. En myöskään tarkoita keskipäivän siestaa hellepäivänä, riippumatossa loikoillen kera Fresitalasillisen.
Puhun nyt voikukkien kitkemisestä.
Mikä nautinto onkaan saada se sormenpaksuinen juuri vedettyä maasta kokonaisena! Tunnen suunnatonta voitonriemua saadessani erävoiton tuosta nurmikonvaltaajasta. Olen käynyt loputtomaan taisteluun, tiedän toki sen. Onneksi minulla on kuitenkin voittamaton ase puolellani: fiskars. Plus tietenkin se, että hommaan on tullut himo! Koukuttaa!
Kukanjuuri kerrallaan olen pihan nurmikkoa läpikäynyt ja saalis on melkoinen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pihamme nurmikko loistaisi mahtavana viheriönä. Edelleen siinä on palanut muisto talvisesta luistelukentästä ja apilat rehoittavat, mutta tämä on alku.
Mutta arvatkaapas mitä?!
Aidan toisella puolella ovat myös ne suurimmat ja vihreimmät voikukat...
Iloa ja valoa, Noora
7 kommenttia:
Juu, melko mukavaa puuhaa tuo on, tosin mun fiskarsilla ei kyllä aina saa niitä juuri irti. Taitaa olla vanhempaa mallia. Sitä pitikin sitten kysyä, että kannattaako tuohon uudempaan voikukkarautamalliin sijoittaa, pelittääkö se ihan tosissaan?
Kantsii ehdottomasti! Meidänkin versio on vain kaksipiikkinen eli löytyy ilmeisesti vieläkin parempi versio neljällä piikillä. Mutta hyvää jälkeä tuollakin olen saanut aikaiseksi.
Hih.. Naureskelin täällä lukiessani! Kiva postaus! :) Toivottavasti et saa kovin isoja vieroitusoireita sitten kun KAIKKI voikukat on nypitty.. :))
Mari, turha pelko! Mutta jos uhkaavalta rupeaa näyttäään, siirryn sen aidan toiselle puolelle...:)
Olen myös jäänyt koukkuun voikukkien nyppimiseen/irroittamiseen Fiskarssilla:-) Pikkuhiljaa on voikukat saanut kyytiä pihaltamme, mutta vielä niitä on jäljellä! Miten sitä onkaan tullut aikaisemmin toimeen ilman ko. laitetta:-)
Tuttu kesäkapistus, joka meillä kaivetaan varastoista heti lumien lähdettyä. :) Ymmärrän niin hyvin tuon sanan "voitonriemu". On ihan parasta, kun saa kukkapenkistä nyhdettyä monen kymmenen sentin juurella varustetun roskaheinän. Sama noiden sormenpaksuisten voikukan juurien kanssa. Tosin minultakin tahtovat tuon laitteen kanssa juuret katkeilla aika usein, mut ei se mitään, eipähän lopu kitkeminen kesken. :D
Katajamäellä ei jostain syystä voikukat ole kukoistaneet. Vasta nyt viiden kesän jälkeen on muutamia ilmestynyt mutta kaikkien ongelmien jälkeen olen onnellinen ihan kaikesta vihreästä mitä vain kasvaa siinä missä pitäisi olla nurmikkoa :)
Lähetä kommentti