maanantai 27. syyskuuta 2010

Se pakollinen omenajuttu


Varmaankin koko maassa vietettiin kaunista sunnuntaita kuulaassa syysilmassa, niin myös meillä. Päivään kuului koko perheen yhteinen ulkoilu sekä kauniin ilman kunniaksi jälkkäriksi tarjoiltu omena-kaurapaistos jätskin kera.



Tässä siis tarvikkeet



Aineksista unohtui sokeri, joten sitä myös sekaan. Itseasiassa lisäsin päälle myös fariinisokeria sekä lorauksen siirappia sekä lisää rasvaa.



Ja sitten nautittiin! Hyvää oli. Omena kaikissa muodoissaan leivonnaisissa on minun suosikkini. Raakana en allergian vuoksi pysty kotimaisia omenoita syömään, mutta kypsennettyinä ovat suurta herkkuani ja kuuluvat syksyyni.

Päivään kuului myös käynti huutokaupassa. Tälläkään kertaa ei sieltä poistuttu tyhjin käsin. Huusin vanhan tarjoiluvaunun. Tämän vaunun mukana sain myös kymmeniä likaisia tuhkakuppeja, metallisia tarjottimia sekä kuulerin. Todella hyvä huuto siis :)! Onneksi ystävällinen seuralaiseni suostui kuljettamaan nuo tuhkikset ekotorille. Harmi etten päässyt niillä kotiväkeä järkyttämään. Joku toinen sai siis sen nautinnon...

Nyt sitten pohdin, että heiluuko valkoinen suti vaunun pinnalla vai eikö. Ajattelin sitä nimittäin yläaulaan, missä se voisi toimia myös ruskeana, koska saa todennäköisesti kuitenkin valkoisia esineitä päälleen. Tarjoilivaunu saa toimia iltaisin telkkarieväiden laskutasona. Mitä enemmän sitä katselen, sen mukavammalta esineeltä se tuntuu. Erityisesti tykkään sen pienistä pyöristä.

Huutokaupasta ostin myös kukkapylvään. Se piti jo aamulla antaa mopon kyytiin mieheni mukaan saamaan väri pintaansa. Tuleekohan jo iltapäivällä takaisin? Olen hieman malttamaton näissä asioissa, nääs...

Eilen selvisi myös ettei huutokauppa ole imettävien äitien paikka, ei sitten ollenkaan. Keski-ikäiset vanhenevat naiset eivät meitä seuraansa sulata. Ikävän kommentin jälkeen piti siirtyä ulkoaulaan syöttämään Selmaan. Tosin kauppias on tulossa takaisin tänne jo kahden viikon kuluttua ja taatusti olemme Selman kanssa jälleen mukana. Sen verran hauskaa hommaa se huutaminen ja toisten huutojen seuraaminen nimittäin on.

Kun minä olin huutokaupoilla, mies pesi pyykkiä. "Mitäs tuosta, hyvä, että pesee" ajattelette varmaan. Voin kuitenkin kertoa, että seuraava postaukseni käsittelee aihetta Mies ja pyykinpesu. Tämä aamu on mennyt tuhojen selvittelyyn... pari uutta tunikaa olisi minulle luvassa... Pakko on sanoa tähän, että miten se voi olla niin vaikeaa?

Kaikesta huolimatta, mukavaa ja aurinkoista viikonalkua!

Iloa ja valoa, Noora

4 kommenttia:

Siru kirjoitti...

Kuullostaapa hyville huutokauppalöydöille! Minä en ole vielä koskaan käynyt huutokaupassa mutta kiinnostaisi kyllä kovasti. Olen paikallislehtiäkin tutkinut sillä silmällä, toivottavasti joku kerta tärppäisi.

Miehet ja pyykinpesu ei vaan sovi yhteen, sen olen todennut useampia kertoja kun olen saanut koneesta vauvan kokoon kutistettuja villapaitojani kaivella. Meillä mies hoitaakin imuroinnin kun siinä ei saa suurempaa tuhoa aikaiseksi :)

Mukavaa viikoa, täällä paistaa aurinko!

Riitta kirjoitti...

Huutokaupat on ihania paikkoja ! Mielenkiinnolla odotan pyykki sepustusta ;) Minunmieheni taitaa olla poikkeus edes siinä; alku seurustelumme aikana pesi minun ja poikani pyykit ja sain ne aina viikattuna kotiin tuotuna, kun itselläni ei ollut pesukonetta. Nyttemmin kyllä taitaa ottaa edelleen palvenu takaisin kun ei juurikaan pyykkeihin koske ;)
Mukavaa viikkoa sinulle! Flunssa vaivaa

Villa Olivia kirjoitti...

Itse olen "huutopaikkahullu". Nautin tunnelmasta, ja toivon tekeväni löytöjä. Viime aikoina ainakaan rannikollapäin ei ole ollut kovinkaan hyviä huutokauppoja:(

Odottelen innolla kuvaa löydöstäsi, ja älä anna mummujen pahoittaa mieltäsi imetyksen suhteen -sehän on maailman luonnollisin asia.

Nimim. Itsekkin julkisilla paikoilla imettävä :)

Noora kirjoitti...

Siru: Meillä taidetaan myös tehdä tuollainen tehtävänjako kotitöiden suhteen! Mutta puhtaan pyykin kaappiin laitto kuuluu kyllä miehelle, inhoan sitä ylikaiken!!!
Mukavaa viikkoa myös sinne!

Riitta: Toivottavasti flunssa helpottaa pian! Aika hyvä palvelu tuolla sinun miehelläsi! Teki varmaan hyvän vaikutuksen :)!

Villa Olivia: Just se tunnelma huutokaupassa on parasta! Ja sattuneesta syystä tuota lasta on vaan pakko syöttää julkisesti ja samasta syystä ei sitä voi minnekkään jättää. Mukavaa viikonjatkoa myös sinne!

Tämä kommentointi on sitten vaikeaa hommaa nykyisin, mikä näissä yhteyksissä oikein tökkii?! Ärsyttävää kirjoittaa samoja asioita monta kertaa... Josko nyt onnistuisi, toivotaan niin!