Vaikka vielä eletään kalenterin mukaan talvea, muutamat aurinkoiset päivät ovat kääntäneet katseen jo kohti kevättä.

Kevätaurinko paljastaa julmasti kaikki epäkohdat niin kodissa kuin itsessäkin. Sormenjäljet ikkunoissa, suklaatahrat valkoisessa rahissa, puhumattakaan suklaan ja raskauden yhteisvaikutuksesta vartalossa.

Keväällä tulee myös tarve hankkia kaikkea uutta kotiin. Suunnittelen uusia valaisimia, haluaisin laskosverhoja ja uusia liinoja. Tämä uudistamisvimma on vaan lisääntynyt, kun minullle on näytetty kerrassaan suloisia kankaita, ihanissa kevätväreissä. Niistä on pakko saada jotain kotiin. Näette pian!

Meillä on kuitenkin se muuttosuunnitelma, joten mieheni mukaan ei ole järkevää enää hankkia tähän kotiin mitään. Seiniin ei saa enää porata uutta hyllyä eikä verhoja kannata tilata, koska ne eivät todennäköisesti sovi uuteen kotiin. Hän on järkevä! Mutta meillä ei ole uutta kotia, eikä vanhaa, on olemassa vain tämä yksi ja ainoa, jota vielä kutsutaan kodiksi. Ja tämä koti vaatii uutta inspiraation iskiessä sanoo järki mitä tahansa!

Leikekirjaan on tallennettuna niitä haaveita ja unelmia sitä uutta kotia varten...tuleekohan sitä kotia koskaan?

Iloa ja valoa, Noora