Juhannusherkku

JÄÄDYKE

2 dl siivilän läpi puserrettua mansikkasosetta
2 dl kuohukermaa
1 keltuainen
1 1/2 dl tomusokeria

Keltuainen ja sokeri hierotaan vaahdoksi. Mansikkasose sekoitetaan joukkoon. Kerma vatkataan ja vaahto lisätään joukkoon. Pakastetaan.

Annoskoko on hyvin pieni ohjeessa. Itse tein sen kolminkertaisena. Tämän vaaleanpunaisen herkun myötä toivotan teille Herkullista Juhannusta!

Iloa ja valoa, Noora

"Minä kaipaan vanhaan kotiin takaisin"

"Minä kaipaan vanhaan kotiin takaisin.
Siellä ikkunasta katsoin piilipuuta.
Minä kaipaan vanhan pihan oravaa.

Lasta ei saa uuteen kotiin kuljettaa.

Lapsen paikka on vanhassa kodissa.
Lapsi ei viihdy muuttokuormassa.
Lapsi ei tahdo uutta kaveria.
Vanhat ovat paljon parempia

Minä kaipaan vanhaan kotiin takaisin.
Siellä verhon takaa katsoin täysikuuta.
Minä kaipaan vanhan pihan harakkaa.

Lasta ei saa uuteen kotiin kuljettaa"


Säv. Iiro Rantala, san. Sinikka ja Tiina Nopola

Risto Räppääjä on meidän sadepäiviemme pelastaja. Saa meidän perheelta viisi tähteä, toimii yksi vuotiaasta lähes nelikymppisiin. Tämä kappale saa meissä kaikissa aikaan suuria tunteita. Yhdelle tulee pissahätä, joka vaatii poistumaan paikalta. Toisen silmään lennähtää äkisti joku roska ja eräs itkee vuolaasti ja syvästi katuen traumoja, joita on saanut jälleen kerran aikaan lapsilleen.

Toisaalta taas "elämä ei ole hassumpaa...!"

Iloa ja valoa, Noora

Ihanuuksia

Sain perjantaina ihanan lähetyksen Tampereelta. Sisustusliike Harmonian Kirsi lähetti nämä minulle. Tyynen 1-vuotis synttärijuhlia vietetään pian, joten juhlia silmälläpitäen tilasin nuo ihanuudet. Kauniita ovat, kiitos Kirsi! Mukavaa, että te entiset naapuritkin olette Kirsin ihanaan kauppaan löytäneet. Ja kaikki uudetkin ihmiset, menkää ihmeessä Vuorentaustantielle tutustumaan puotiin. Kovin mielelläni minäkin luonasi tulisin poikkeamaan ja jutustelemaan kauppamatkalla. Mutta ehkä nähdään pian! Tervetuloa!

Nuo kirjaimet suunnittelin eteisen ja keittiön väliseen puiseen kattopalkkiin kiinnitettäväksi. Jos tarkkaan katsotte, äiti ei ollut riittävän nopea kirjainten kiinnittämisessä. Ne saivat nimittäin kovin "kotoisat" koristukset mustekynästä kaksosten toimesta. Ehkä nuo koukerot lisäävät vielä kirjainten tehoa, kotoisuutta. Näin on pakko ajatella, ei nimittäin lähde koukerot pois, ei edes Mummilla.

Meillä on ollut mukava viikonloppu. Saimme ystävät kylään Tampereelta. On pelattu golfia loistavassa säässä jokakesäiseen tapaan, kun veljeni järjestämä St Michel Invitation-kilpailu taas järjestettiin. Lapset ihmettelivät pupuja Anjan Puistossa ja Naisvuoren näkötornista ihailtiin maisemia. Munkit jäivät vielä testaamatta. Maistetaan myöhemmin, saako Pyynikki kilpailijan...

Lisäksi viikonloppuun on mahtunut ihania uutisia maailmalta. M:lle ja P:lle lähetämme kovasti onnenhalauksia! Ja iloisiauutisia kantautui myös Sveitsistä. Täytyy myöntää etten ole yhtään pahoillani siitä, että meillä ei ole enää mahdollisuutta vierailla luonanne. Ihanaa saada teidät takaisin!

Taas on alkukesä sujahtanut ja valmistaudutaan juhannusjuhliin sekä kovasti odotettuihin nimpparijuhliin. Viimein koittaa se aamu, kun Pikku Kakkosen täti sanoo meidän Siirin nimen. Se on tärkeää se!

Iloa ja valoa, Noora

Kesäretki

Kuinka kummassa lapset venähtävät 12 tunnin aikana tai miten ihmeessä niistä riiviöistä tulee samassa ajassa maailman suloisimpia olioita tai kuinka 12 tunnin jälkeen voi olla niin pinkeä ja uhkea olo sekä olemus?

Olin tänään retkellä Loviisassa ja Porvoossa.

Hyvät retket sisältävät hyvää ruokaa ja suussa sulavia herkkuja, rentouttavaa seuraa, kauniita maisemia ja ihania tavaroita. Tämä päivä sisälsi kaikkea tätä. Kiitos vielä matkaseuralaisille mukavasta päivästä! Otetaanko jo ilmottautumisia vastaan seuraavalle retkelle? Ihanaa, että täälläkin voin tehdä retkiä. Heti tuntuu paljon kotoisammalta.

Ja koska kotioven avattuani, syliini juoksivat kotiinpaluustani onnelliset lapset (miehestä puhumattakaan...!) ja koska äitikin oli onnellinen heidät (ja miehen)nähdessään, voidaan päivää pitää varsin tervetulleena vaihteluna ja hyvin onnistuneena. Eikö?

Tein matkalla pieniä ostoksia, joista varmaankin näette joskus kuvia. Voin kuitenkin nyt kertoa, että Loviisan torilta ostin matkaseurueeni yllyttämänä pionin, sillä puutalossa täytyy kuulema sellainen pihalla olla.

Nyt istutuspuuhiin. Kuoppahan ei saanut olla liian syvä...

Iloa ja valoa, Noora

Tänään postipoika toi odottamani kirjan. Se on esitelty jo monissa blogeissa, mutta minunkin piti saada omani. Kirja on ihana. Siis Anna Örnbergin Ljust & Lantligt. Kauniita kuvia koko kirja täynnä. Selailin noita unelmia jo päiväkahvilla unelmatortun kera, mutta aikomukseni on syventyä siihen pian.

Kirjassa on ohjeita ompeluun, nikkarointiin ja pieneen väkertelyyn. Kirjan mukaan on hyvin yksinkertaista tehdä valaisin lasikulhosta...niin ja mies saa toteuttaa itseään, kun rakentaa minulle kirjan ohjeiden mukaan pöydän, jossa on suloinen piparkakkureunus. Maltan tuskin odottaa :)Siinä sivussa minä surautan ihanaisen tilkkutäkin ompelukoneellani, johon en saa pujoitettua lankoja niin, että jälki olisi siistiä. Jäljestä huolimatta leikkimökissä on muuten verhot ja lastenhuoneessa on sänkyjen päällä uusia tyynyjä. Ne kaikki näyttävät hienoilta kun katsoo kaukaa, mutta epäilen, että viimeistään pesussa ne saumat aukeavat.

Viisainta on siis tyytyä lueskelemaan kirjaa sekä unelmoimaan ja jätää töiden tekeminen muille. Unelmatorttuakin on vielä vähän jäljellä.

Kiitokset kaikille uusille lukijoille ja tuttavuuksille, jotka olette sivuillani vierailleet ja jättäneet kommentin tai kirjoittaneet minulle sähköpostia. Mukavaa, että Huldan Huone on saanut niin hyvän vastaanoton. Pupuneiti tervehtii portaillamme teitä kaikkia!

Iloa ja valoa, Noora

Kirpparikierros

Vietin tänään mukavan aamupäivän kierrellen torilla järjestetyssä suurella kirpputorilla. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja myyjiäkin mukavasti. Tapasin myös muutamia tuttuja vuosien takaa, oli kiva nähdä. Tein myös löytöjä.

Tuo ylläoleva rottinkisänky saa parhaillaan valkoistaväriä pintaansa. Siitä tulee ihastuttava sänky Tyynen Tuija-vauvalle. Tuskin maltan odottaa, että pääsen vuodetta petaamaan. Tämä siis ennen-kuva, jälkeen-kuvan näette myöhemmin.

Ja toinen ostokseni oli tuo valkoinen pikkupöytä, joka ehkä vielä hakee paikkaansa. Torille jäi vielä pari matkalaukkua ja suloiset, kirjaillut tyynyliinat. Ehkä joudun tekemään vielä uuden reissun, sillä kovasti nämä tavarat ovat mielessäni.

Olen saanut myös lupauksen eräästä vanhasta lasikannusta, joka pian saapuu meille. Se sopii täydellisesti uuden peilini eteen köyhäinhopeisten kynttilänjalkojen seuraksi. Mukavaa, että myös äitini oli samaa mieltä tuosta kannun uudesta paikasta.

Koska tänään on sunnuntai, toivotan myös herkullista pannukakkupäivää kaikille!

Iloa ja valoa, Noora

Kukkia

Kukkasia pihaltamme. Suuria ja pieniä, hentoja ja voimakkaita, riippuvia ja roikkuvia. Vaatimattomia ja näyttäviä. Kauniita kaikki.

Osa äärimmilleen avautuneena, täydessä kukassaan tavoittelemassa auringon sädettä. Toiset vielä nupuillaan odottamassa vuoroaan, valmiina. Muutama jo tehtävänsä tehneenä, lakastuneena.

Nyppimistä, kastelua, lannoittamista. Suojaamista hallalta, sateelta, tuulelta, paahteelta ja paisteelta. Työtä jokaisen kukinnan eteen, ihastumista ja kyllästymistä.

Uusia kokeiluja, tuttuja ja varmoja.

Vaaleanpunaisia kaikki; harkiten ja vertaillen valitut. Parhaat yksilöt.

Minä puutarhurina...

Iloa ja valoa, Noora