Huutokaupasta

Kuten aikaisemmin lupasin, esittelen nyt tuon lipaston, jonka huusin huutokaupasta muutama viikko sitten. Lipasto on loistavassa kunnossa eikä tarvinnut kuin maalia päälleen. Paikkansa se löysi olohuoneesta, aivan paraatipaikalta.

Tarkoituksenani ei ollut tehdä ostoksia, ainostaan nauttia huutokaupan tunnelmasta, mutta yllättäen huomasin olevani ihastuttavan lipaston omistaja. Niin se tunnelma vie vain mukanaan.

Tästä pääsemmekin itse huutokauppoihin, joihin olen aivan hurahtanut. Toki olen lapsena Papan kanssa kiertänyt huutokauppoja, mutta nyt aikuisiällä se on aika uusi harrastus itselleni.

Viimeeksi yritin huutaa lipaston lisäksi myös kaunista, pientä kristallimaljakkoa, hopeista kynttilänjalkaa ja puista Pinocciota niitä kuitenkaan saamatta. Yllättäen ilmaantui vanhempi, miespuolinen henkilö, joka huusi aina huutoni päälle saaden lopulta nuo kaikki himoitsemani esineet itselleen. Oikea kiusantekijä siis, jopa niin selvä, että muut ihmiset kommentoivat asiasta.

Mutta juuri tuo on huutokaupassa parasta. Ja se, että voi iloita kaverin tekemästä ihmeellisestä löydöstä kuten silitystuolista, joka osottautuukin satojen eurojen arvoiseksi harvinaisuudeksi.

Niin, ja vaikka se imetettävä lapsikin olisi kotona, voi saada hampaattoman meklarin taholta tekohengityspyynnön tai nujaniskun päähänsä. Yhtäkaikki, hupinsa siis kullakin!

Meillä vietetään syyslomaa kuulakkaassa pakkassäässä. Loma sujuu aivan kotosalla. Olen varannut kirppispöydän ja nyt järjestellyt ja hinnoitellut tavarat. Onni ja Siiri pääsevät yökylään tänään ja kotiinjääville tarjoillaan siipiä. Kerrottakoon myös, että viikkoon on mahtunut urheilua. Olin nimittäin maanantaina dance-tunnilla ja eilen punttisalilla!

Mukavaa, kirpeää ja aurinkoista viikonjatkoa teille!

Niin, ja kuinkas hyviä kynämiehiä teidän 5-vuotiaat hyppyreistä pyörillä hyppivät pojat ovat? Kysyy nimimerkki Tänään 5-vuotislääkärintarkastukseen menevän pojan, joka kävi jo terkkarilla äiti...

Iloa ja valoa, Noora