keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Huutokaupasta


Kuten aikaisemmin lupasin, esittelen nyt tuon lipaston, jonka huusin huutokaupasta muutama viikko sitten. Lipasto on loistavassa kunnossa eikä tarvinnut kuin maalia päälleen. Paikkansa se löysi olohuoneesta, aivan paraatipaikalta.

Tarkoituksenani ei ollut tehdä ostoksia, ainostaan nauttia huutokaupan tunnelmasta, mutta yllättäen huomasin olevani ihastuttavan lipaston omistaja. Niin se tunnelma vie vain mukanaan.


Tästä pääsemmekin itse huutokauppoihin, joihin olen aivan hurahtanut. Toki olen lapsena Papan kanssa kiertänyt huutokauppoja, mutta nyt aikuisiällä se on aika uusi harrastus itselleni.

Viimeeksi yritin huutaa lipaston lisäksi myös kaunista, pientä kristallimaljakkoa, hopeista kynttilänjalkaa ja puista Pinocciota niitä kuitenkaan saamatta. Yllättäen ilmaantui vanhempi, miespuolinen henkilö, joka huusi aina huutoni päälle saaden lopulta nuo kaikki himoitsemani esineet itselleen. Oikea kiusantekijä siis, jopa niin selvä, että muut ihmiset kommentoivat asiasta.

Mutta juuri tuo on huutokaupassa parasta. Ja se, että voi iloita kaverin tekemästä ihmeellisestä löydöstä kuten silitystuolista, joka osottautuukin satojen eurojen arvoiseksi harvinaisuudeksi.

Niin, ja vaikka se imetettävä lapsikin olisi kotona, voi saada hampaattoman meklarin taholta tekohengityspyynnön tai nujaniskun päähänsä. Yhtäkaikki, hupinsa siis kullakin!

Meillä vietetään syyslomaa kuulakkaassa pakkassäässä. Loma sujuu aivan kotosalla. Olen varannut kirppispöydän ja nyt järjestellyt ja hinnoitellut tavarat. Onni ja Siiri pääsevät yökylään tänään ja kotiinjääville tarjoillaan siipiä. Kerrottakoon myös, että viikkoon on mahtunut urheilua. Olin nimittäin maanantaina dance-tunnilla ja eilen punttisalilla!

Mukavaa, kirpeää ja aurinkoista viikonjatkoa teille!

Niin, ja kuinkas hyviä kynämiehiä teidän 5-vuotiaat hyppyreistä pyörillä hyppivät pojat ovat? Kysyy nimimerkki Tänään 5-vuotislääkärintarkastukseen menevän pojan, joka kävi jo terkkarilla äiti...

Iloa ja valoa, Noora

8 kommenttia:

Piia kirjoitti...

Haluaisin päästä myös huutokauppoihin, olen yrittänyt etsiskellä sopivaa, mutta pitäisi olla kaveri, joka tietäisi noista jotakin ja lähtisi mukaani!

Mukavaa syyslomaa teille!!!

Riitta kirjoitti...

Upea löytö! Huutokaupat ovat kyllä sellaisia aarreaittoja välillä, että oikein sieluun koskee kun ei kaikkea voi hankkia,eikä tarvitse ! Mukavaa syyslomaa teille!

Villa Elina kirjoitti...

Hienon löydön olet tehnyt huutokaupasta. Kävin myös katsastamassa ennen huutokaupan alkua tilanteen, mutta siellä ei ollut sellaista mitä nyt on hakusessa. Onneksi sellainen on nyt tulossa meille perjantaina, löysin oman aarteeni netin salaisista kätköistä:-)

Uuden Kuun Emilia kirjoitti...

IHANA! Oioi! Huutokaupoisssa on tunnelmaa, mikä tosiaan vetää mukaansa -ja saa ostamaan :)

Noora kirjoitti...

Piia: Ei siellä mitään tarvitse tietää, senkun vaan huudat, kovaa ja korkealta.

Minä kyllä lähtisin kaveriksesi...

Riitta: Olen odotellut sinua käymään?! Niin, joskus sydäntä särkee, kun ei ole paikkoja niille aarteille ja halvalla menee.

Elina: Ostitko sen mistä puhuit? Varmasti ihku. Laitappa sitten kuvia niin päästään ihastelemaan.

Emilia: Ajattelin ensin vaihtaa vetimet, mutta tykkään niistä sittenkin kaikessa kultaisuudessaan. Kivaa viikkoa sulle!

Riitta kirjoitti...

Suunnitelmissa on ollut kyläily mutta olen vähän odotellut uutisia, josko joulua olisi tullut Huldan huoneelle ?

Pieni Pitsinenäliina kirjoitti...

Minäkin tokenin taas blogimaailmaan sairastelujen lomassa, ja kylläpä nauratti tuo sinun osuva huutokauppakuvaus hampaattomine meklareineen ja nuijaniskuineen. :D
Tosi kiva harrastushan tuo huutokauppailu on. Hauska tunnelma vie mukanaan ja kun on hyvää seuraa niin mikäpä sen parempaa!

Noora kirjoitti...

Riitta: Ei ole joulu meille vielä tullut, valitettavasti. Laitan vaikka sulle sitten ilmoituksen!

Pitsinenäliina: Tervetuloa takaisin! Eikös se ollutkin ihan oikea kuvaus? Minä luulen, että minun tapauksessani juuri tuo seura saa huutamaan...