Kesä jatkuu...

Niin, nuo kauniit perhoset jatkavat edelleen kesäistä lentoaan uusimmassa vaatehankinnassani, jonka tein viime viikonloppuna. Tuota yön sinisenmustaa, suloista sametti-ihanuutta voisi arkisesti kuvailla huppariksi, mutta se on paljon muutakin. Koska se on aivan ihana päällä, tuo ihanuus on mitä mainioin kotiasu, mutta sopii käytettäväksi myös farkkujen kanssa.

Minun on pitänyt esitellä tämä hankinta jo monen monta päivää, mutta sen kuvaaminen on ollut kovin haasteellinen tehtävä. Tuossa on nyt aikaansaannokseni ja täytyy sanoa, että vahinko etten parempaan pystynyt. Nimittäin taattuun Odd Molly- tyyliin tästäkin kappaleesta löytyy ihastuttavia yksityiskohtia jopa vyötärönarujen päitä myöten. Hihansuita koristavat rypytykset, samoin kuin helmaakin. Teidän täytyy käydä kurkkaamassa tätä ihanuutta täältä. Miira kertoi, että tuota hupparia on mahdollisuus tilailla myös Putiikin verkkokaupan kautta. Putiikissa oli jälleen mukava vierailla ja nauttia vielä viimeisen kerran sen tunnelmasta. Nyt sitten jäämme mielenkiinnolla odottamaan uuden uutukaisen Putiikin valikoimia. Miiran pettämättömän tyylin tietäen, ihanaa on luvassa. Kiitos Miira!

Viime viikonlopun Tampereen reissu oli antoisa kaikin puolin. Nähtiin ystäviä ja sukulaisia. Nautittiin munkkeja näkötornilla ja ajeltiin Pyynikin maisemissa. Ostoksillekin siis pääsin. Tästä syystä nautiskelen nyt kahvikoneeni tuotoksista.

Lapset pääsivät tuttuun puistoon ihmettelemään keinujen uutta järjestystä ja leikkimään rakkaiden ystäviensä kanssa vanhempien nautiskellessa herkullista pastaa ja tuoretta leipää. Kiitos vielä teille H, J, I ja P! Liikutuksen hetki oli lähtötilanne pihastamme. Pihapiirimme vakiintunut lastenkanssaulkoilijat-jengi seisoi meille vilkuttamssa automme startatessa. Upea naapurusto!

Meidän lasten suosikkiohjelma on Sairaala. Sitä katsotaan kilpaillen siitä, kenen kummi siellä milloinkin vilahtaa kuvissa. Nähdyt hoitotoimenpiteet siirtyvät myös leikkeihin. Milloin ponnistutetaan äitiä, milloin tehdään pään ultraäänikuvausta. Hienoa oli se, kun kaksoset pääsivät käymään tuolla sairaalassa ja näkivät ihan oikean synnytyssalin ja sen istukkakipon (tyhjänä!!!)Piia, olet nyt sankari niiden roiskeiden takia!

Nyt kun päästiin aiheeseen, olen minäkin aloittanut sitten työt. Uusia ihmisiä, tapoja ja tietokoneohjelmia on taas nieltävänä ja opeteltavana. Mutta purematta en niele...

Iloa ja valoa, Noora