Jokailtaiseen tapaan tehtyäni blogikierrokseni, huokaisin syvään. Kuinka monta tuntia teillä muilla on vuorokaudessa?
En ole ehtinyt tänään ompelemaan, askartelemaan tai asettelemaan kynttilänjalkoja. En ole ehtinyt mitään muuta kuin ruokkimaan, vaihtamaan vaippoja, korjaamaan likaisia astioita koneeseen, tyhjentämään pottia, pesemään vessaa, laittamaan suppoja, vaihtamaan DVD-levyä, petaamaan sänkyjä, niistämään nenää, antamaan välipalaa, imuroimaan lattialle kaatuneet hama-helmet...
Tämän kaiken lisäksi pitäisi itse harrastaa urheilua ja tietenkin myös kulttuuria, lasten tulisi myös harrastaa; heitä pitäisi siis kuljettaa harrastamaan, heidän kanssaan pitäisi myös ulkoilla ja opettaa kirjaimia ja tehdä savitöitä. Pitäisi leipoa itse maittavia sämpylöitä ja pullia ja tehdä ruokaa miehelle, joka käy töissä. Pitäisi hoitaa parisuhdetta, nähdä ystäviä, sukulaisia, kummilapsista nyt puhumattakaan.
Minä kävin tänään yksin ruokakaupassa. Olin siellä, katselin jokaisen hyllyn hyvin tarkkaan. A-haa, Lantlivia löytyy myös kyseisestä kaupasta, mietin pitkään minkä pesto-purkin ostaisin, vaippahyllyssä oli uusia, kivoja vaippapaketteja, valitsemani mangososeen palasin vaihtamaan persikkaan, ostin jopa itselleni uuden hammasharjan vaihtelun vuoksi. Tullessani kotiin olin jo niin virkistynyt, että oman kodin ikkunoista näkyvät pikkulamput näyttivät ihanilta ja kynttilät paloivat kauniisti lumisissa lyhdyissä. Oli kiva tulla kotiin!
Huomenna on taas uusi päivä, mutta sitä ennen hieman nautiskelen ylläolevista ja pesen hiukseni. Nämä ovat vissiin ne ruuhkavuodet, vaihdevuosia odotellessa...
Iloa ja valoa, Noora
4 kommenttia:
Moikka Noora! Ai että Mikkeliin, olisipa kiva kuulla lisää :)
Nauratti tuo kirjoituksesi, ruuhkavuodet tosiaan... Itsekin on tullut todettua, että ruokakuppaan meno yksin on niitä viikon kohokohtia.
Ihanaa talvenjatkoa sinulle ja perheellesi, "nähdään" taas :)
Heipä hei! Joo, takaisin kotikonnuille lähelle isovanhempia olisi tarkoitus muuttaa kevään aikana jos joku vaan ostaisi meidän kodin.
Oli ihanaa "löytää" sinut täältä. Nyt minulla on sielläkin joku jonka kanssa jakaa tämä intohimo.
"Nähdään" pian!
Ymmärrän täysin, että kaipaatte lähelle isovanhempia. Meillä asuu toiset naapurissa ja toiset Mikkelissä 20 km päässä, joka päivä olemme kiitollisia saamastamme avusta. Onnea myyntipuuhiin ja apua pian pääset laittamaan uutta kotia puhtaalta pöydältä, eikö olekin ihanaa :)
Niin tuttua! Meillä on vasta yksi pikkuinen, mutta samaistun täysillä kuvaukseesi... Varsinkin tuohon "ilo irti ruokakaupassa käymisestä" :)!
Lähetä kommentti