tiistai 20. heinäkuuta 2010

Mamman menopeli


Viime viikolla saimme yllätysvieraita Tampereelta. Vieraita oli tietysti ihana saada ja mukavaa oli nähdä pitkästä aikaa. Lyhyt vierailu huipentui kuitenkin siihen, että pääsin Harrikan kyytiin. Kiitos S & A!

Tiedättekö sen moottorin mahtavan mörinän, kun kone käynnistyy? Bensan tuoksun? Entäs se tunne, kun tie on auki ja tuuli laittaa hiukset lentämään? Tuon pienen kierroksen aikana ehdin tuntea kaikkea tuota; ihanaa vapautta.

Kun tuo ihmeellinen tilaisuus ajelusta ilmaantui, kaivoin varastosta vanhan kypäräni. Sama kypärä on minulla ollut rippikesästäni saakka, kun sain lahjaksi punaisen Love-skootterini. Skootterit olivat tuolloin harvinaisuuksia, etenkin tytöillä. Siinä oli valkoinen rottinkikori, sähköstartti ja automaattivaihteet. Kiihtyvyyttä testattiin "mankipoikien" kanssa viivalla. Hävisin, kun virittää ei voinut, sanoi Iskä.

Skootteri vaihtui aikoinaan kuplavolkkariin, mutta kypärää olen säilyttänyt. Sen olemassa oloa ja tärkeyttä olen aina muuttojen hetkellä joutunut miehelleni perustelemaan. Ja nyt sillä on käyttöä!

Koska omaan Harrikkaan ei ollut mahdollisuutta, hankittiin meille moposkootteri. Parhaalla tahdollanikaan en tietysti voi verrata tuota mopoani ( tai motoa, kuten Tyyne sanoo) Harrikkaan ja sen tarjoamaan elämykseen, mutta jotain samaa on aistittavissa. Kun iltaisin olen ajellut mopollani, tunnen kuinka "tuuli nostaa helmoja, heittää hiukset sekaisin... Maailma on mun!" Tai jotain tuohon tyyliin... Ainakin alamäessä, muna-asennossa, kun vauhti on lähes 48 km tunnissa :)

Voin suositella kaikille! Lähetääks viivalle?

Iloa ja valoa, Noora

5 kommenttia:

Wilhelmiina kirjoitti...

Ihana menopeli ja tiedän tunteen :) Sen viivalle lähdön. Minäpä tyttö ajelin aikoinan vanhalla Mustangilla brumm brumm sanoi V8 :)
Nyt vain kaunis muisto mutta jonain päivänä sen kuplavolkkari on oltava. Siitä olen haaveillut kauan ja joka synttäripäivä toivon sitä -Ehkä joskus sitten vanhoilla päivillä sen saisin.

Iloisia mopottelu hetkiä!

Terhi kirjoitti...

Voin vain kuvitella nuo tunteet, kun Harrikan kyytiin pääsee.. Olen joskus miehelleni vihjaillut, että moottoripyörä olisi ihan tervetullut meidän talliin jenkkiauton paikalle :) Skootterilla olisi kans kiva päristellä. Mukavia ajokilometrejä sulle, anna helmojen ja tukan hulmuta ;)

Sari kirjoitti...

Siustahan paljastuu ihan uusia puolia. :) Skootteri on kyllä kesän paras menopeli. Miäkin vielä ennen raskautta ajelin sopivan sään tullen työmatkoja meiän "punaisella paholaisella".
Mutta nyt kyllä iski taas uusi innostus mopoiluun, kun osasit niin hauskasti asiasta kirjoittaa.

Lähetään joku päivä viivalle! :D

Noora kirjoitti...

Wilhelmiina: Ehkäpä toiveesi toteutuu vielä, toivotaan niin!

Terhi: Kiitos Terhi! Tässä hälinässä on kiva pistää kypärä päähän ja olla hetken aikaa "tavoittamattomissa." Uskon, että tiedät tunteen?!

Pitsis: Kamalan lempparin olen sulle kehitellyt. En muutenkaan ymmärrä lempinimien käyttöä. Jos ja kun on kaunis nimi annettu, niin miksi käyttää jotain muuta.

Siis, Pieni Pitsinenäliina, ehdottomasti lähdetään ajelulle, tehdään vaikka ihana piknik! Niinhän se Akikin aikoo työmatkat mopotella, jotta minä saan lasten kanssa auton käyttööni. Nähdään!

Elmiira kirjoitti...

Born to be wild:) Mukavia pärinöitä kesään!