Tämä viikko on ollut täynnä haikean suloisia jäähyväisiä, mutta samalla lupauksia siitä, että ystävyys ja yhteydenpito säilyy välimatkasta huolimatta.

Työpaikallani, Ava-Klinikalla järjestettiin minulle hieno läksiäisjuhla mahtavine tarjottavineen. Siitä on jo monta vuotta kun viikuksen varjossa, virheässä sohvassa istuen haaveilin unelmien työpaikasta kaakeliuuneja ihaillen. Ja unelmistahan viimein tuli totta, monista - ainakin kolmesta.

14 vuotta sitten köyhänä, savolaisena lukiolaistyttönä tulin au pairiksi Tampereelle. Toiset lähtivät aivan muualle, paljon kauemmaksi. Mutta Tampereessa oli aivan tarpeeksi seikkailua minulle ja Mallun kanssa surimme sitä, ettei kaupungilla tullut yhtään tuttua kasvoa vastaan.

Silloin päätin satsata kosmetiikkaan ja ostaa laatua. 160 mk maksanut Joe Blascon luomiväri tuntui kalliilta ostokselta, mutta uskoin myyjään, joka vakuutti sen laadusta.

On kulunut 14 vuotta. Luomiväriä on käytetty päivittäin luomiin, kulmiin ja rajauksiin. Viimeisiä värihiukkasia viedään nyt. Väri kesti Tampereen vuodet, nyt ollaan uuden edessä. Kestääkö seuraava paletti 14 vuoden ajan? Missä olemme silloin?

Nyt suuntaamme kohti Espoota kutsujen merkeissä. Lapsille on luvattu pääsy Huimalaan enonsa kanssa sillä aikaa kun äiti Saaran kanssa pitää kutsuja. Kunhan vain kutsujen emäntä selviäisi ensin leikkauksesta. Joten pikaista paranemista, auto on jo pakattu!

Iloa ja valoa, Noora