Tulihan se meillekin!

Pitihän tämä ihanuus meillekin tilata ja niin söpö se on. Ja muikeaksi vetää myös kantajansa. Myös Tyyne on saamassa oman takkinsa, mutta epäilen tuon tilauksen jääneen jonnekin Tanskan ja Suomen välille.

Ihan pikainen postaus tällä kertaa. Meillä on pakkauspuuhat meneillään ja lähdemme lomamatkalle... niinkin kauas kuin Espooseen. Odotettu reissu vaikkei kaukokohde olekkaan. Kunhan vain saadaan tämä porukka kasaan ja autoon. Täytyy siis mennä!

Rentouttavaa viikonloppua! Hei muuten, mulla alkoi loma!

Iloa ja valoa, Noora

Kevääntuntua

Kirsikkapuunoksat maljakossa sekä tuo mahtava auringonpaiste antavat lupauksen keväästä.
Pakkaslukemat mittarissa kuitenkin kertovat jotain muuta. Onneksi takkatuli lämmittää varpaita ja valoisuus mieltä.

Enää muutama päivä kolmen viikon pituiseen lomaan.

Aurinkoa Sinunkin päivääsi!

Iloa ja valoa, Noora

Makea Ystävänpäivätervehdys!

Ystävät ovat kuin vaaleanpunaisia helmiä
elämän Bebe-leivoksessa.

***

Sanonpahan vain, että olipahan ensimmäinen ja taatusti viimeinen kerta, kun tällä dream-tiimillä noita kyseisiä leivoksia tänään väänsimme lasten kanssa. Mutta tulipan testattua uusi, makea resepti sekä annettua lapsille niitä virikkeitä ärrä-päiden kera.
Kyllä lasten on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin hyvä olla kotihoidossa :)

Tulin äsken aivan ihanalta tanssitunnilta. Olemme päässeet koreografian loppuun, ja nyt sai tanssia ihan kunnolla, kun askeleet siihen olivat jo hallinnassa. Cha-cha hyvän musiikin tahdissa on parasta. Ehdoton suosikkitanssini! On hienoa revitellä hyvän musiikin tahdissa. Tätä mahtavaa olotilaa en anna edes keskenään tappelevien lasten pilata...

Hyvää fiilistä toivon myös teidän Ystävänpäivänne iltaan!

Iloa ja valoa, Noora

Viikonlopun tunnelmia

Aurinkoisessa talvisäässä ajelimme tyttöporukassa Helsinkiin jääshowta katsomaan. Pieni matkalainen oli ihanaa seuraa ja tarinaa riitti naimisiinmenosuunnitelmista aina asukokonaisuuden yhteensopivuuteen saakka. Jälleen tuli todistetuksi se, että jokainen lapsi tarvitsee joskus ajan, jolloin saa mahdollisuuden jakamattomaan huomioon. Juuri tästä Siiri nautti suunnattomasti.

Esitys oli hieno kokemus meille kaikille, ja kotiinjääneet saivat mahtavat tuomiset. Tosin myös kotonaolleilla oli ollut hauska päivä, jota oli vietetty enojen kanssa jätskeillä ja leluostoksilla.

Onneksi atk-tukihenkilöni oli paikalla, ja viimein saimme blogin ulkoasun kuntoon. Mitäs tykkäätte sen uudesta ilmeestä?

Aurinkoista sunnuntaita teille!

Iloa ja valoa, Noora

Pizza-perjantai

Taas on yksi viikko vierähtänyt, ja ollaan jälleen viikonlopputunnelmissa. Yksi viikko jälleen vähemmän äitiyslomaa jäljellä. Kohta kehitän sen paniikin ihan tosissani...

Saimme tänään meille kaikille mieluisan vieraan viikonlopuksi, kun veljeni saapui kyläilemään. Lapset odottivat enoaan valtavasti yökylään ja kilpailivat siitä, kuka pääsee Villen viereen nukkumaan.

Meillä suuren suosion on saavuttanut nakkipannu. Mikä onkaan sen hauskempaa, kuin syödä saunanlauteilla löylyssä haudutettuja nakkeja. Tänään vieraan kunniaksi tarjolla oli nakkien lisäksi myös pizzaa.

Huomenissa starttaamme naisporukalla kohti Helsinkiä. Lähdemme Mumman ja Siirin kanssa katsomaan Disneyn jääshown. Olen siitä vähintäänkin yhtä innoissani kuin tyttäreni. Kaikinpuolin hauska viikonloppu siis luvassa. Toivotan kaikkea mukavaa myös teidän päiviinne!

Iloa ja valoa, Noora

Ylös yrittää

"Hän on mun, hän on mun, lökäpöksyni mun" toisenkin laulun sanoja lainatakseni. Viimein oli kamera hollilla ja sain napattua kuvan meidän kuopuksesta, joka seisoo. Niin, ja ylöskin yrittää.

Ihana perjantai jälleen. Tänään on muuten 12-vuotiskihlapäivämme. Minua kosittiin keskellä Hämeenkatua lumipyryssä, Pitkäniemen ( olin siellä harjoittelussa :))bussista poistuttuani. Siinä romantiikkaa kerrakseen.

Tätä suurta päivää juhlistamme elokuvalla, lämppäreillä sekä Marjan suosittelemalla jätskillä. Nam!

Kivaa perjantai-iltaa kaikille!

Iloa ja valoa, Noora

P.S. Pitää kuulema vielä lisätä, että kosintahetkellä paikalla oli myös kukkia sekä polvillaan oleva mies keskellä sitä Hämeenkatua eli sitä rakkautta ja romantiikkaa oli!!! :)

Laudat eessä ovien

Mikkeliin muutettuamme löysimme tämän talomme alueelta, jonne halusimme ehdottomasti muuttaa. Talo oli siis valmis ja rakennettukin jo muutamia vuosia sitten. Nyt kodissamme jo hetkenverran asuttuamme ovat enemmän enemmän alkaneet häiritä nämä sisustukselliset asiat, joita emme ole itse päässeet valitsemaan. Koska meidän perheellä ei tällähetkellä ole remonttibudjettia, pitää muutoksia tehdä pienellä rahalla.

Talomme ovet ovat jo päivänsä nähneet. Hyvä kuntoiset kyllä, mutta niiden väristä tai mallista en tykkää. Viime kesänä maalautimme keittiönovet automaalaamossa ja kaakelimaalilla maalasimme välitilan. Siihen muutokseen olen tyytyväinen. Ainakin se hieman siirsi suurempaa keittiöremppaa, josta kuitenkin edelleen haaveilen.

Nyt vuorossa oli siis eteinen ja sen vaniljaiset kaapinovet. Muutosta suunnitelin yhden vessahetkeni ajan ja kädet pestyäni ilmoitin isälleni, että nyt lähdetään rautakauppaan. Mies jäi hoitamaan lapsia.

Uskotte varmaan millainen oli reaktio. Mieheni on vastaan aina kaikkea, missä joutuu töihin, isäni taas vastaan sitä, mikä ei ole hänen keksimäänsä. Ja mies rautakaupassa... Olisittepa nähneet hänen ilmeensä, kun esitin kuvaa JDL:n lehdestä.

Pidin kuitenkin pääni: halusin uudet ovet!

Tässä siis kuvia ennen, toteutuksesta (, joka isäni keksimää (!))...

...ja jälkeen!

Muutos on hyvä; saanut kehuja jopa molemmilta työmiehiltänikin. Vetimet oviin tilasin netin kautta. Nyt vielä mietin sitä, että pitäisikö laittaa oviin vielä sellaiset poikkilistat ilmettä antamaan. Mitäs te olisitte sellaisesta mieltä?

Iloa ja valoa, Noora