Pitihän minun heti tulla se näyttämään, uusi peittoni nimittäin. Tänään kävimme sen Lyylin kanssa hakemassa ja samalla pääsimme taas ihastelemaan ihastuttavaa kotia ja kauniita käsitöitä. Ihanaa, kun kotona on jotain uutta. Kiitos jälleen Wilhelmiina!
Muutakin uutta kotiin on luvassa. Muutama päivä poissa kotoa sai aikaan nimittäin sen, että keittiömme vanilijanväriset kaapinovet ja välitilan kaakelit näyttivät hyvin keltaisilta. Asia on häirinnyt minua koko tämän vuoden, minkä olemme tässä talossa asuneet. Asialle ei vain ole ollut rahaa tehdä mitään.
Koska rahaa ei nytkään ole, keksin ilmeisesti sairaalan valkoisuudesta intoutuneena ekologisen tavan hoitaa asian kuntoon. Soitin automaalaamoon, missä ovet maalataan tällä viikolla valkoisiksi ja välitilan kaakelit maalasimme kaakelimaalilla.
Olisihan ollut täysin järjetöntä vaihtaa ehjät ja hyväkuntoiset ovet vain värin takia, sen verran jopa minäkin osaan luontoa ja tulevia sukupolvia ajatella. Maali kaakelissa ainakin näyttää hyvältä ja uskon, että myös ovista tulee hyvät, ainakin paremmat kuin entisistä.
Edelliseen postaukseeni liittyen haluan vielä teille kaikille blogiystäville ja onnittelijoille kiitokseni sanoa. Ihana määrä onnentoivotuksia, kiitos vielä kaikille! Kiitokset myös kaikille sukulaisille ja ystäville, naapureille ja työkavereille, jotka olette perhettämme muistaneet.
Olemme tänään päättäneet kastejuhlan ajankohdan ja varanneet papin. Meidän muut lapset on kastanut mahtava rokkipappi Tampereelta. Nytkin yritimme saada hänet luoksemme, mutta valitettavasti se ei ollut mahdollista. Nyt sitten pitäisi aloittaa valmistelut ja kutsujen teko.
Kutsuihin liittyen tarvitsenkin hieman apuanne. Jossain blogissa on törmännyt ihanaan lapsiaiheiseen runoon sivun alareunassa. Kirjoitin sen jo ylös, mutta olen sen nyt hukannut. Osaako kukaan auttaa minut oikealle sivulle tai tunnistatko kenties runon omilta sivuiltasi.
Nyt nauttimaan raparperipiirakasta! Mukavaa viikonjatkoa!
Iloa ja valoa, Noora
